Taidetta kotona

 

Meillä on kotona mennyt yläkerta uusiksi taideharrastuksen myötä. Tarvitsin työtilan, aula olisi ollut hyvä, mutta siinä ei ole ikkuna. Joten tein siitä meille makuuhuoneen ja makuuhuoneesta tuli minun ateljee. Tässä kuva aulasta, oma taulu on kyllä jännä elementti, ei sitä ihan vieläkään usko todeksi. Aulaa koristaa myös rakkaani suvussa kulkenut upea divaani, mikä entisöitiin täysin Verhooomo Veluurin toimesta. Todella taidokasta ammattitaitoa, voin lämpimästi suositella.

Taulujani voitte käydä katsomassa 5.6. alkaen Elli & tytöt liikkeessä, siellä on ensimmäinen taidenäyttelyni Uskallan. Se on minulle erittäin tärkeä, sillä ylitän kaikki pelkoni ja otan ison askeleen kohti rohkeutta, tervetuloa näyttelyyni. Abstrakti taide puhuu, kun sanat loppuvat. Tauluissani on herkkyyttä, kerroksia ja hiljaisia huutoja.

- Minna -

Vihdoin uskalsin tarttua pensseliin

 

                             

Eteenpäin - luottaen tulevaan. Positiivisen ajatuksen voima, kantaa elämää.

Elämä on kyllä ihmeellistä, se kuinka se tuo aina eteen uusia asioita. ja se miksi juuri tietyllä hetkellä uskaltaa ryhtyä johonkin. Muistan 15 vuotta sitten terapiassa sanoneeni, että haluaisin aloittaa maalaamisen ja että minun pitäisi maalata isosti ja käyttää maalaamiseen koko kroppaa. Tuo ajatus on pyörinyt päässäni siitä asti, mutta vasta tammikuussa tartuin tuumasta toimeen ja menin maalauskurssille ja siitähän se sitten lähti.

Kahden kerroksen väkeä

En osaa piirtää, se on ehkä ollut itselleni yksi este, etten ole aiemmin uskaltautunut. Tykkään väreistä ja muodoista, mutta eihän se nyt riitä maalaamiseen. Vaan tiedättekö mitä, kyllähän se riittää. Eihän siihen tarvita kuin innostus ja halu maalata, sillä jokainenhan saa maalata juuri sellaisia tauluja kuin haluaa. Ja niinhän minä nyt maalaan, jostain luin että alkajan olisi hyvä maalata taulu päivässä. No, ihan en siihen kykene, mutta melkein. Maalaan intuitiivisesti, ilman suunnitelmaa, heittäydyn maalaamaan ja yritän päästää täysin irti. Se sitten onkin se vaikein asia, päästää irti. Päästää irti siitä, että joku pitäisi näyttää joltain, päästää irti siitä, että teen jotain mitä kuvittelen, että minun pitäisi tehdä, päästää irti kaikesta ja vaan antaa mennä. Joka kerta kun uskallan sen tehdä, olen tauluun tyytyväinen ja se että itse olen tyytyväinen onkin se tärkein asia. Välillä itken, välillä nauran ja mikä parasta nautin suunnattomasti.

Piiloudun, antakaa minun olla

Minä usein näen tauluissa jotain, sitä ei todellakaan välttämättä muut näe. Tämä maalaus matka taitaa ollakin matka itseeni, omaan vapautumiseen ja luovuuden vapaaksi päästämiseen. Olen niin kiitollinen siitä, että olen aloittanut tämän taidematkani. Joten tässä muutama kuva tauluistani, pinkistä on tullut voimavärini, joten siksi sitä on useassa taulussa. Olen yrittänyt maalata keltaisita, ei onnistu, sinistä ei, punainenkaan ei toimi... joten maalaan pinkillä ja vihreällä, juuri nyt. Ehkä ensi kuussa toiset värit.

Harmoniaa, saan olla juuri tällainen, kuin olen

Matkaani pääset seuraamaan Instassa 

my_art_harmony

(Tuota nimeä vielä mietin, joten se saattaa muuttua. )

Joku tykkää tauluistani, joku ei, minä tykkään ja se on tärkeintä. 

Otan kyllä mielelläni vastaan rakentavaa palautetta.

- Minna -

Olohuoneen muutos

Huhu mikä projekti, mutta nyt monen huti lyönnin ja varmasti yli sadan naulanreiän jälkeen voin todeta että kyllä kannatti ryhtyä toimeen. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun sain mahdollisuuden valita julisteita BGA Nordic:n valikoimasta blogiyhteistyön merkeissä. 

Meille kotiutui 4 uutta julistetta: taskukello, koska Muru rakastaa niitä. Mikki Hiiri,  seinälle jotain hauskaa. Maisema rauhoittamaan ja skootteri on haave. Kun julisteet olivat paikoillaan, kokonaisuus kaipasi jotain ja niinpä revin jokaisen raamin alas ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Kaivoin kaappien kätköistä kaikki mahdolliset raamit mitä suinkin löysin. Onneksi meiltä löytyy taiteilija omasta takaa, jolla on kivoja piirustuksia ja sarjakuvia huone täynnä. Yhden taulun asettelin paikoilleen ja siitä lähdin kokoamaan seinää. Halusin yhdistää julisteet meille tärkeisiin teoksiin ja näin sain kollaasiin kivaa vaihtelua. 

Etsin kuumeisesti kaapeista pyöreää tai soikeaa muotoa, jolla olisin saanut rikottua rytmin. Löytyihän sellainenkin, mutta vasta kun kaikki taulut olivat paikoillaan. Voipi olla, että joudun sen johonkin kohtaan lisäämään vielä myöhemmin. Yhtä maalattua teosta kaipaan myös tuohon kokoelmaan. Tämä seinä varmasti elää meidän mukana.

Ja kun ihailin saavutustani, tuli eteeni artikkeli ettei ole yhtään trendikästä koota taulukollaasia seinälle. Nyt pitäisi olla yksittäisiä näyttäviä tauluja. No, enpä kaipaa olla trendikäs, minun silmään olohuone näyttää uudistuneelta ja kivalta. Tältä seinä näytti ennen.

- Minna -

ps. kokonaisuudesta kuvia tulee ihan kohta

Varsinainen bloggaaja

Sain tässä taannoin bloggaaja ystäviä kylään ja niinhän siinä taas kävi etten kuvan kuvaa ottanut. Niin paljon oli puhuttavaa etten millään ehtinyt tai oikeastaan malttanut keskittyä mihinkään muuhun kuin heihin. Onneksi muut olivat ahkeria, niin tallentui mukavia muistoja ikimuistoisesta kohtaamisesta. Ihania tuliaisia toivat naiset tullessaan, kiitos  Pia, Frida, Samira ja Jutta kaikesta. Olette ihan parhaita, ensi vuonna uudestaan!

- Minna -

Taidetta

Olen pitkään haaveillut kotiini isoa erikoista taulua. Olen jopa ehdottanut meillä majailevalle nuorelle parille, että he olisivat sellaisen minulle taiteilleet. Vielä en ole onnistunut näitä lahjakkaita nuoria ylipuhumaan. Kuvassa oleva taulu puhuttelee minua hurjasti, ehkä värit vai mikä. Olen miettinyt miltä tuollainen taulu tuntuisi omalla seinällä. Mitäs tykkäätte taulusta?

Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -

Kuva :art by CHANTAL LEGER

Taulu omasta valokuvasta

Vietän nykyään päiväni mainostoimistossa, missä tehdään julisteita ja kaikkea muuta kivaa. Siellä minulle syntyi idea, mitä jos kokeilisin tehdä julisteen ottamastani valokuvasta. Tänään se sitten toteutui, ensimmäinen otos. Kuva vaatii kyllä vielä hieman muokkausta, mutta saakoon tuo harjoittelukappale olla olohuoneessa kunnes saan hieman paremman version. Kuvassa minua viehättää värit, rosoisuus ja paikan hieman karmivakin historia (kuva otettu täällä). Kun katson kuvaa, muistuttaa se minua arvostamaan mitä ja miten asiat ovat ympärilläni, kaikki on hyvin.  

Terkuin

- Minna -

Jospa kaikki onkin toisin

Mitä voikaan saada aikaan yksi kynttelikkö, asetan sen olohuoneen pöydälle, kuvaan, teen postauksen ja kaikki on hyvin. Katson olohuonetta uudestaan, otan maton pois, kääntelen ja vääntelen. Kaikki tuntuu niin lässyltä. Haluan muutosta, kunpa kaiken voisi vain tyhjentää ja aloittaa aivan alusta. Istahdan ja mietin, mistähän tämä muutosbuumi johtuu? Pitkäänhän olen tehnyt tyhjennystä, ehkä tämä on vain kaiken huipennus.  

Pensseli oli jo kädessä, ajatuksena sutia kuvioita olohuoneen seinään, onneksi jokin pysäyttää minut. Kaivoin vanhan taulun esiin, senpä laitan olohuoneen hyllylle, ei ei ei.... jotain rajumpaa pitää olla. Niinpä tartuin uudestaan pensseliin ja tyydyin sutimaan maalia taulun takapuolelle. Eipä taida tästäkään tulla tarpeeksi muutosta, ehkä kaipaankin kirkkaita värejä. Mitä ihmettä nyt oikein etsin ja haluan. 

Katson itseäni peiliin, minuunkin voisi saada jotain muutosta. Mikä oikeastaan on minun tyyli niin sisustuksessa, kuin asuissa? Jos yksinkertaisuus ei olekaan osa minua, jos olenkin enemmän boheemi??? Murrosikäni taitaa olla vasta nyt 45-vuotiaana. Kiukuttelen kaikkea totuttua tavanomaista vastaan, uskallanko tehdä sen vasta nyt. En kuitenkaan tarttunut saksiin vetääkseni itseäni kaljuksi, enkä pensseliin jotta voisin protestoida seinillä. Toivottavasti kuitenkin pian löydän itselleni vastauksia, ettei myllerrys saa aikaan jotain todella outoa.

Näin meillä tänään torstaina!

- Minna -

Viikonloppu

Niin monta ihanaa kohtaamista, yhdessäoloa ja upeat kesäillat.
Voiko viikonlopulta enempää toivoakkaan.
Energisenä uuteen viikkoon!

Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -

Uusi taulu

Kiirastorstaina kokoonnuimme Kotona hangossa -bloggaajien kanssa. Kokkina meille toimi taiteilija Heikki Kukkonen. Saimme seurata, kun hän valmisti perunamunakkaan eli tortilla Espanola tortilla de patatas. Enpä  ollut ennen maistanutkaan, se olikin valtavan hyvää raikkaan salaatin kera. Tästä tulee meille uusi suosikki, kunhan onnistun sen ehjänä kääntämään.

Saimme reseptin mukaan, tietysti hienosti kuvitettuna. En voinut sitä piilottaa kaapin uumeniin, se on niin upea, joten siitä tuli taulu meidän keittiöön.  Voin kai nyt sanoa, että minulla on Heikin taidetta kotona.  Kiitos Heikki, emäntä Nana ja kaikki muut ihanat naiset!

- Minna -

Taulu täynnä tunnetta

Edellisessä postauksessa vinkkasinkin, että Muru teki taulua, tässä lopputulos. Murun on iso Michael Jackson fani ja se meillä soikin, melkein lakkaamatta. Tein äiti sinulle taulun, eihän äiti voi kuin liikuttua tälläisestä ihanasta ajatuksesta. Koskettavat laulut Muru onkin tauluun kerännyt, niiden takana paljon ajatusta, juuri ne oikeat kannustavat sanat minulle, kiitos Muru. 

Tänään minä lähden viettämään laatu aikaa, Siskojen seuraan. Olisi mukavaa kuulla, onko lukijoiden joukossa muitakin LC-siskoja. Tiedossa vauhdikas ilta, joten huomenna voi olla aika hiljaista täällä Meidän harmoniassa.

Toivotan kaikille oikein aurinkoista viikonloppua!

- Minna -

Sydäntä lämmittää

Viime yönä ei nukuttu, erittäin harvinaista minulle. Tuuli tuiversi ulkona ja rämisteli meidän talon kattoa siihen malliin, että luulin sen vähintäänkin irtoavan. Välillä tuntui, että koko talo tärisi. Kukahan menisi katolle katsomaan, mikä siellä oikein metelöi. Minä en ainakaan uskalla, olen korkeanpaikan kammoinen.

Minua onkin viime päivinä oikein hemmoteltu ja autettu. Ihana Frida, Koti kaupungin laidalta on jakanut minulle oppimaansa ja auttanut testaamaan uutta kuvankäsittelyohjelmaa. Kärsivällisesti uudestaan ja uudestaan, kun eihän tähän päähän mikään mene kerralla, eikä kahdella, ehkä kolmannella. Eilen taas Mummi  pesi lakanapyykkini, toi vielä kotiovelle kauniisti viikattuna. Kaupan päälle vielä tarjosi kahvit, herkullisten katkarapuleipien kera.  

Sydäntäni lämmittää ja tulee hyvälle mielelle, kun on ihmisiä ympärillä jotka välittävät ja auttavat. Kiitos teille,  toivottavasti voin pian tehdä vastapalveluksen kiitokseksi. 

- Minna -


ps. Muutin tekstin kokoa, vieläkö näkee lukea?
Muutin jo takaisin isommaksi!

Eteisen taulu on Hangosta Anneli Puurtisen, hänen tauluistaan lisää Taululinna.fi

JUURI KUN...

 Sanoin, 
että meillä on niin väritöntä.

Eikö tässä ole väriä ja paljon.

Väitin, 
etten tykkää pinkistä,
 tässä sitä on ja paljon.


Kirjoitin, 
 ettei enään käydä kylässä.
Mukavaa kun kävitte,
Kolmen Koti Rannikolla,

tykkään teistä paljon!


- Minna -

Joulun suosikkeja

Sain tämän herkän julisteen, 
Ääniala blogilta,

 sanoin tarpeeksi nopeasti jep jep, kiitos!

Kaunis teksti.

Tuikkikoon meille tähtöset, ilahduttakoon jouluruusu.

 Lempi joulukukkani,

nautin joulun, istutan ulos,
siellä ensivuonna taas hurmaa kukinnallaan.

Tänään tiedossa 

paljon tähtösiä kotiini,

tiedä vaikka nähtäisi Lucian kulkue,

tuomassa meille iloa ja valoa.

Nyt kaivan ison puurokattilan esiin ja 

aloitan riisipuuron hauduttamisen.

Se onkin yksi jouluajan herkkujani.

Ihanaa Lucian päivää 

paljon iloa ja valoa viikonloppuunne!

- Minna -

Onnistuminen ja onni

Muru tuli eilen kotiin tälläisen ihanuuden kanssa.

Hänellä oli koulutyö, missä ensin 

lyijykynällä piirisivät kuvan, paljon varjoja.

Siitä kaiversivat muotin ja painoivat kuvan.

Kyllä Muru on taitava.

Värimaailmakin on niin meille sopiva,

ei ole omena puusta kauaksi pudonnut.

Tällä viikolla onkin nuo vanhat sananlaskut / uskomukset

olleet kovin pinnalla, kyseenalaistan niistä monet.

Haluan olla uskomatta niihin.

Monikin sananlaskuista on niin alaspäin työntäviä,

eivätkä positiiviseen, eteenpäin pyrkivään ajatteluun.

 

Toivon, että omena on kauemmaksi puusta pudonnut,

että Muru ei suinkaan seuraa minun jälkiäni,

vaan tekee aivan omat jälkensä.

 

Kell' onni on, se onnen kätkeköön.

En aio kätkeä onneani, vaan julistan sitä ja 

toivon, että onni tarttuu muihinkin.

  

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Kurkotan kuuseen, isoin unelmin ja haavein,

en kapsahda, vaan saavutan.

Suku on pahin.

Huomenna menen pikkuveikkani 

hääjuhlaan, mikä ihana yllätys,

haluan olla nuorelle parille tukena ja turvana,

heidän sitä halutessaan, annan heidän elää

omaa elämäänsä katsomallaan tavalla,

hyväksyä sen juuri sellaisena.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille,

rikotaanko rajoja!

- Minna -

Tästä pääset selailemaan sananlaskuja

Taulun tarina

Eräs lukija kommenteissa kerran kysyi,

keittiön taulumme tarinaa.

Enpä sitä ole tainnutkaan koskaan kertoa.

Muistaakseni vuonna 2005, voi olla, että oli 2006.

Hangon vanhassa poliisitalossa 

järjestettiin nuorten taiteilijoiden taidenäyttely.

Hauska idea, 

vanhoissa ankeissa putkissa taidetta.

En ole mikään erityinen taidenäyttelyjen kiertäjä,

mutta ystäväni houkutteli minut mukaan.

Onneksi houkutteli.

 

Niinpä astuin putkaan, siellä putkan perällä tämä taulu koreile.

Istahdin siihen putkan penkille. Jäin vain tuijottamaan.

Olin myyty, 

en tiedä mikä tässä taulussa niin houkutteli,

kenties värimaailma.

Taulu on Alina Sinivaaran ja nimeltään aviovuode.

Päivääkään en ole ostostani katunut,

joskus taulu on koreillut eteisessä,

mutta löysi paikkansa keittiössä.

Pakko kertoa, myös tarina keittiön seinien maalauksesta.

Jos oikein tarkasti katsotte kuvaa, huomaatte,

että taulun yläreunassa seinässä kohta hieman erinvärinen.

Niin, kun välillä hosun, enkä malta tehdä asioita kunnolla.

Tosiaankin maalasin seinän, enkä jaksanut taulua siirtää,

niinpä maalasin taulun ympäriltä.

Nyt kun siirsin taulua, taitaa muuten olla hieman vinossa,

tuli näkyviin tuo maalausjälki.

No, minua ei haittaa, 

ainoastaan hieman huvittaa,

täytynee tässä talven mittaan kuitenkin ottaa ja 

maalata koko seinä uudestaan.

Tekevälle sattuu

- Minna -

Seinän sanoma!

Niin kovin yksinäinen 

pääkallo sai paljon kavereita.

Kokonainen pääkallo perhe,

on ruokahuoneeseen muuttanut.

Ja hei tätä tehdessä oivalsin,
käsityksen syvyys sisustuksessa,

En olisi ikinä uskonut tätä,

en todellakaan ole ollut 

mikään pääkallo fani.

Ne on suorastaan kommottanut minua.

Pääkallo ovat mielestäni 

kuvastaneet kuolemaa.

Sitä kai ne kuvastaakin,

kuolemahan on uuden alku.

Kenties jonkun aikakauden,

suhteen, vanhan tavan...

Toivottavasti jaksatte,

näitä minun höpinöitä.

Ihmettelen välillä näitä kodin muutoksia.

Uskon vahvasti, 

että muokkaamme kotia

jopa tiedostamattomien ajatusten 

ja fiilisten mukaan ( tai ainakin minä).

Joten miksi meillä pääkallot ja 

ne eivät pelota,  vaan tykkään niistä hurjasti.

Seinällä on aina ollut,

joku viesti 
 niin taitaa olla nytkin
vaiko jopa useampi!!!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

- Minna -

Keittiön taulu

 

Pitkästä aikaa vähän kuvaa 

keittiöstä.

En enää hukassa,

kyllä suomalaisella saunalla 

vaan on niin 

piristävä ja puhdistava vaikutus.

Teen keittäjää ikävä,

siis Murua.

Tämä teekannu oli Murun

joululahjatoive ja ahkerasti

teetä keitteleekin.

Muru on ollut yli viikon isällään ja 

hyvä niin,

mutta äipälle tulee haiku.

Murulla 2 ihanaa pikkusiskoa ja

voin vaan kuvitella,

kuinka Muru heitä viihdyttää.

On niin ihanaa kun Murulla on sisaruksia.

Tämä taulu, 

aviovuode nimeltään,

Alina Sinivaaran

Löysi meille Hangon putkasta.

Aikoinaan siellä taidenäyttely ja 

tämä kolahti.

Todellisuudessa se on meidän ainoa

väripilkku kotona,

punainen sellainen.

Väriä elämään,

ehkä siinä uusi teema.

Pihalla rikkaruohot rehottaa,

jospa sinne nyt lampsin,

kun huomenna on helle ja 

rannalle ryntään.

Tänään hymyillään leveästi!!

- Neiti Harmoniaa -

Kasvukipuja

Tuosta on aikaa, 

1-vuotis kuva on niin suloinen,

kohta Muru täyttää 16-vuotta.

 

Kivutta ei ole mennyt kasvaminen.

Muru on piirtänyt kuvasarjan,

asiasta, mikä häntä aikoinaan mietitytti.

Muistan ajan, kuinka pohdittiin
kasvanko ollenkaan, jos jäänkin näin pieneksi.
Yks kaks kasvoi Muru,
murhe on jo jäänyt taakse.
Itsenäin nuori on Murusta tullut.
Tuli ja meni taas.
Tämä kesä on murroksen aikaa,
ei tule Muru enään mukaan,
menee omia menojaan ja
hyvä niin.
Taitaa olla äidillä enemmän kasvukipuja...
... näinhän sen kuuluukin mennä.

Mukavaa maanantaita

- Neiti Harmoniaa -



Vuorossa keittiön muutos

  

Täällä jokunen päivä sitten tuskailin

keittiön lipaston kanssa.

Oli kaksi eri 

 vaihtoehtoa vai voisiko olla myös 

kolmas vaihtoehto?

Siitä se sitten lähti.

tältä kehykset näytti ennen "klik"

Ei lipastoa ollenkaan,

ha haa, mitäs tilalle.

Kaikkea kokeilin,

onko siinä pakko olla mitään?

Edellisenä päiväni maalaamani kehykset

vain seinälle.

Mutta niissä oli rumat kuvat,

ahaa minähän maalaan kirjaimia

juu kirjaimia.

Tässä lopputulos.

Pitkään mietin hyllyjä

ikkunan molemmille puolille,

mutta kun pitää saada valmista ja 

heti heti  

Oi ei valkoinen varjostin,  ei sovi yhtään.

Eikä minulla ole mustaa,

ensimmäisenä mielessä spraymaali,

mutta järki tuli käteen,

käynpä kuitenkin kaupassa.

Löytyi juuri oikea,

mutta varjostin olikin rikki.

Joten sain sen ilmaiseksi,

kyllä, 

ihan uskomattoman ihana myyjä.

Joskus onni potkaisee oikein kunnolla.

Vähän rikkimennen kohdan huomaa, mutta

 senhän minä fiksaan. 

 
Jos huomaat mistä lamppu on

rikki, palkitsen sinut pienellä

palkinnolla.

 

Joten lipaston paikkaan jäi vain pölyt,

lehtilaatikkoon pyörät, muuten saa olla tyhjää.

Tai ehkä jotain pientä pitäisi kehitellä...

Maalaus mustaksi on paisunut,

tiesin näin käyvän.

Eilen muuttui tämä tarjotin ja kaksi hengaria mustaksi 

Nyt pitäisi lopettaa, ennenkuin teen tuhoja.  

  

 Olen tänään viettänyt ihanan shoppailupäivän,

Mummin kanssa, sellainen äiti tytär päivä.

On ollut erityisen kiva päivä!! 

Toivotaan että myös teillä!

Keittiössä kokeilua

 

No, niin nyt on vuorossa keittiö.

Minua on pitkään häirinnyt

Ikean hyllykkö keittiössä.

Kun tänään lattialla maalasin,

alkoi keittiö ärsyttää äärettömästi.

 

Minulta jäi eteisestä 
 pöytä ylimääräiseksi ja 

sitä kokeilen keittiöön.

 Mitäs mieltä olette?

Kumpi parempi?

Vai pitäisikö pöytä 

maalata valkoiseksi?

Vai sopiiko alkuunkaan?

Huvittava juttu, kun siirsin taulua.

Mitä sieltä paljastuikaan..

...olen joskus maalannut seinät,

enkä taulua jaksanut siirtää,

niin hyvin nyt näkyy maalauksen raja.

(onneksi ei kuvassa)

Mähän sanoin,

että se maalaaminen paisuisi,

seiniä en kyllä ajatellut maalata.

Ja jo nyt tiedän yksi seinä,

on kohta kaksi.