Tänään lähti kuusi, yllättävän pitkään se meillä vierailikin. Onpa ihanaa, kun koti on taas omassa kuosissaan. Siivotessa mietin paljon myös tulevaa vuotta. En tee uudelle vuodelle lupauksia, monta toivetta on kyllä. Kiteytyköön toiveeni näihin kahteen ajatelmaan:
Kuljen uudesta portista sisälle. Jätän vanhan taakseni.
Asel askeleelta, siirryn uuteen hetkeen.
Jokaisessa hetkessä, on uusi mahdollisuus.
Tiedän suuntani, tahdon mennä sitä kohti.
Valo kajastaa jo, täyttää sydämen.
Hetki hetkeltä kuljen omaa tietäni.
Olen läsnä. Valitsen tietoisesti.
Näin valo kulkee jokainen hetki mukana,
minussa, sisälläni.
Tulkoon mitä vaan tai olkoon tulematta.
Se riittää mitä tulee, mitä on.
Kaikki on hyvin. Tässä hetkessä.
Kaikella on oma aikansa ja paikkansa, niin myös ihmisillä elämässämme.
Jokainen ihminen on vierellämme jostain syystä, niin myös parisielu kun hänet kohtaamme.
Hän tulee silloin, kun kaikki on valmista, kun olet itse valmis.
Miten hän voisi tulla luoksesi, jos et vielä pystyisi ottamaan sitä rakkautta vastaan?
Luota siis siihen että kaikki tapahtuu kun on aika ja
jos vierelläsi on jo se suuri rakkaus, niin kiitä.
Silloin sinun ei tarvitse enää takertua, eikä pakottaa, koska todellinen rakkaus
ei lähde mihinkään, vaan pysyy kanssasi aina.
- Minna -