Ruokahuoneemme

Jaksan edelleen iloita siitä, 
että eräänä syyskuun päivänä,
tartuimme Murun kanssa vasaraan ja 
seinän kimppuun hyökkäsimme. 
Tämä ex makuuhuone, ex työhuone,
ex varastotila koki täydellisen muutoksen, 
kun keksimme tehdä siitä ruokahuoneen.
Kaipasin tilaa missä voisimme 

rauhoittua ruokailemaan, 

eikä kokkaus sotkut häiritsisi. 
Niin syntyi tilasta, mikä oli monta vuotta 
vailla merkitystä, ihan lempi paikkamme.
Paikka mikä tekee ruoasta, 
kuin ruoasta meille juhlavamman.

Vaikka joka päivähän sitä pitäisi 

juhlavasti ja arvokkaasti 

pöydän antimista nauttia.

Niinpä tänään laitoin pöydän koreaksi, 
ihan vaan torstain kunniaksi, 
 ihan sinne keittiöön,  
kokkaus sotkujen sekaan,  
ihan vain itsellemme ja
voi kuinka nautimme!


- Minna -

Kevättä rinnassa

Kipaisin hakemassa vähän 

kevättä kotiin.

Helmililja oli ensin ulkona, 
mutta siirtyikin sisälle.
Monen eri ruukun jälkeen,
päätyi lasimaljakkoon,
ilman suojaruukkua.

Yksi kevään merkki meillä on
myös sälekaihtimien ylös vetäminen.
Senkin uhalla tein sen, 
että paljasti likaiset ikkunat,

mutta ei haittaa,

ihana keväinen valo vie voiton.
Annetaan sen vallata koko koti.


Joko teillä kevättä rinnassa?


- Minna -

Haaste, Ikea persoonatonko

Sain haasteen Projekti Verkanta -blogilta

Hyvä paha ikea // persoonatontako?
Linkin takaa lisää faktaa.

Meidän kodissa melkein kaikki oli ennen Ikeaa.
Vuosien varrella on meille kotiutunut 
muiden ylijäämänä tai vähän vahingossa 
vanhoja huonekaluja ja niiden myötä

Ikeaa on lähtenyt myyntiin.

Näin ollen meiltä ei montaa
 Ikean kalustetta löydy.

Ainostaan makuuhuoneessa on

 sänky, yöpöydät ja valaisimet.

 Ikean untuvatäkki päiväpeitteenä, 
koristetyynyt myös 

paitsi tuo Fridan tekemä. 

Tämä  kännykkäkuva oli aikoinaan,
Ikea oikea koti- lehdessä.
Paljon on tuosta muuttunut ja 
tyynytkin siirtyneet makuuhuoneeseen.

Tämä kuva kertoo hyvin, 
missä meillä Ikeaa eli tilpehööreissä.
 Sohvan suojat, verhot, kynttiläalustat,
koukut, vetimet, hyllynkannattimet....

Joten kaipa voi sanoa, että meillä 

jokaisessa huoneessa on jotain Ikeasta,

ainakin jotain pientä.

Mielestäni moni taitava sisustaja loihtii

Ikean kalusteista hyvinkin persoonallisia 
sisustusratkaisuja. 

Haaste kolmelle persoonalliselle kodille:

Kolmen koti rannikolla
Kirjatoukka ja Herra Kamera
Koti kaupungin laidalla

Mukavaa viikkoa!

- Minna -

Sunnuntain syvällisiä

Ihan ensimmäisten postauksieni joukossa

on ollut otsikko Sunnantain syvällisiä.

Jospa nyt palaisin samaan otsikkoon ja aiheeseen.

Kun on tehnyt ison urakan ja 

sen jälkeen pysähtyy

tulee mieleen monta asiaa ja mietettä.
Minulle sisustusprojektit ja varsinkin maalaus 
on vähän kuin meditaatiota, hetken keksittyy 
vain tekemään, täysin juuri siihen hetkeen.

Projekteja on monenlaisia, minulle 

tärkein on, projektini itseni kanssa.

Ehkä se on sellainen koko elämän kestävä projekti.
 Olen pysähtynyt, uskaltautunut kyseenalaistamaan,
tutkiskelen ja havahdun.

Kuinka kauan projekti jatkuu?

 Mietin useasti, siihen en taida löytää vastausta.

Tämä on projekteista se vaikein ja kaikista haastavin.

Mikä on tämän projektin päätös?

Se kun olen oma itseni.

Mitä se sitten on, sitä en vielä tiedä,
 mielenkiintoinen on matka, välillä raskaskin,

mutta kaikki tunnemyrksyt on koettava,
jotta tulisin ehjäksi.

- Minna -


Lupaan huomenna kevyempää, nyt vain tuntui tältä.

Muutos, rapun maalaus

Pitkään oli minua kiusannut, 
rappujen puunväriset askelmat. 

Nyt ei kiusaa enään.

Hiihtoloma viikon urakka on valmis,
ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin.

Rapuissa oli lakkapinta, en sitä hionnut, 
vaan vedin ensin Otex tartuntapohjamaalin, 
maali oli Betolux akva lattiamaali.

Alunperin haaveilin valkoisista rapuista,

jossain vaiheessa halusin mustat raput ja 

 kuitenkin päädyin ostamaan vaaleanharmaata.

Niin, ne on nyt valkoiset. 

Ensin 2 kerrosta harmaata, näytti vaaleansiniseltä.  

Joten alkuperäinen suunnitelma palautui ja 
maalasin vielä 3 kerrosta valkoista.

Projekteissahan pitää olla haastetta,
käsijohteisiin ja ikkunankarmiin

 valitsin mustan. 

Sepäs ei sitten ollutkaan mikään
helppo valinta valkoisen kanssa. 
Nyt kerään hieman voimia ja 
sen jälkeen aloitan hutien korjaamisen.


Tämä oli oikein projektien projekti,
monta vaikeasti maalattavaa koloa, 
paljon valuvaa maalia, puutuneet kädet
 ja hurjasti vaikeita asentoja,

mutta lopussa kiitos seisoo.

Nyt vain olen, ihailen ja
suon itselleni luvan olla tekemättä mitään.


Mukavaa viikonloppua!


- Minna -



ps. ennen kuva, mutta eihän sellaista löytynyt, kuin musta valkoisena
tästä postaukseen

Esimakua eteisestä

 Jo hieman helpottaa, vastoinkäymiset selätettu ja

rappuprojekti on viittä vaille valmis.

Pääsin jo vähän fiilistelemään

uudistunutta eteistä.

Valon määrä lisääntyi huimasti, maalaamisen myötä.

Enemmän projektista, kun kaikki on kunnossa.

Olen nääs siirtynyt jo maalaamaan ikkunankarmeja.

 Taas projekti kummasti paisuu!

Mukavaa torstaita!

(luulin kyllä tänään olevan keskiviikko)

- Minna -

Voi mennä pieleen

Teen tämän postauksen,

ihan itselleni muistutukseksi, 

mihin on syytä varautua, kun

suunnittelen projektia,

toivottavasti palaan lukemaan nämä,

10 ohjetta

1.Älä pakota itseäsi projektiin, vaikka siihen 

olisi tilaisuus, mieti tarkkaan onko nyt 

varmasti oikea ajankohta.

2. Vaikka kuinka luulet, että väri on oikea,

mieti se vielä moneen kertaan, eri valoissa,

eri paikoissa ja vielä kertaalleen mieti.

3. Pysy aina alkuperäisessä suunnitelmassa

4. Ei kannata teipata reunoja,

maalaus kuitenkin paisuu koko alueelle.

Jos teippaat, lähtee maali sen mukana.

5. Katso mihin astut

6. Pidä kotona kaikkia mahdollisia maaleja,

 innostut kuitenkin. 

Vaara, käytät vääriä maaleja.

7. Tilaa pizza, tikkailla voi alkaa heikottaa.

8. Projekteissa sattuu ja tapahtuu

9. Älä hutiloi

10. Kaikki ei tarvii olla valmista hetkessä.

- Minna -

kuva lainattu täältä, ihana roiske taulu. onneksi ei sentään minun lattialla tai
toisaalta, kyllähän tuollainen roiske voisi lattiallakin olla.

Aloittamisen vaikeus

 Hiihtoloma ja Muru lähti reissuun,

viime vuonna tähän aikaan,
oli iso lattian maalaus operaatio.

Nyt oli tarkoitus aloittaa porras projekti.

Jotenkin en vain saa itsestäni irti aloittaa.

Miten se voikin olla nyt niin vaikeaa?

Raput on vaikea maalata,
kun koti on täynnä vilinää ja vilskettä,
joten nyt olisi oiva tilaisuus.

Huomenna huomenna

Tässä kuvassa voisi olla,
meidän eteisen uusi värimaailma.
Rapuista tai siis askelmista tulee harmaat, 

vielä kun löytäisi sen täydellisen oikean sävyn.

- Minna -

SIIPIEN HAVINAA

Siivet selässään liiteli 

Koti kaupugin laidan Frida,

meille eilen kylään.

 Ihanan tuulahduksen toi tullessaan,

tuo pirteä kikkarapää.

Mukavaa yhdessäoloa, 

ajatusten vaihtoa, keskusteluja, 

ystävyyttä parhaimillaan.

 Taidettiin jopa tanssia terassilla, 

lumisateessa, helmikuun pikkutunneilla.

Kyllä oli lystiä ja niin vapauttavaa!

Kiitos Frida ystävyydestä <3

Siipiä kotiutui meillekin

  Fridan suunnittelema ja tekemä

pellavatyyny tuli taloon.

Toisilla vaan on se taito hyppysissä.

Fridan blogissa lisää näistä ihanuuksista.

Spread your wings,

siivet kantaa, kuin myös aito ystävyys!

- Minna -

YSTÄVYYS

Kun ystäväsi sanoo oman mielipiteensä,

et sinä pelkää sanoa "ei" etkä jätä sanomatta "kyllä".

Ja kun hän on hiljaa, sinun sydämesi ei lakkaa 

kuulemasta hänen sydäntään,

Sillä ilman sanoja ystävien kesken kaikki ajatukset,

kaikki toiveet, kaikki halut syntyvät ja jaetaan iloiten 

suosionhuutoja kaipaamatta.

Kun eroat ystävästäsi, et sinä murehdi.

Sillä se, mitä hänessä rakastat eniten,

saattaa tulla kirkkaammaksi hänen poissaollessaan 

niin kuin vuori tasangolta katsoen 

näyttää kiipeilijästä kirkkaammalta.

Aseta hengen syventäminen 

ystävyyden ainoaksi päämääräksi.

- Kahlil Gibran -

Oikein hyvää ystävänpäivää!

- Minna -

kuva lainattu täältä

Tein sen taas

Tänään piti olla siivouspäivä, 

kirppis kierros vei voiton.

En ostanut mitään kierroksen jälkeen 
hyppäsin Jopon selkään ja menin
paikalliseen kukkakauppaan. 

Hetkessä iloinen omistaja loihti 
kauniin kimpun toiveideni mukaan 

ja 

meillä tuli taas siivottua.

Rentoa torstai-iltaa!

- Minna -

Keväistä inspiraatiota

Valoa valoa valoa,

onneksi sen määrä on hurjasti lisääntynyt.

 Ajatukset hiipii kevääseen,

hempeää, lempeää,

heräämistä horroksesta.

Tänään kävin oppimassa hämäräkuvausta,

onneksi niitä oppeja ei kohta tarvita.

Ihan huomaamatta taas hiipi aika,

kun aurinko on ilonamme yötä päivää.

Tässä vielä tunnelmia Formexista,

kuvassa kevättä Nordalin tapaan.

- Minna -

HAASTE, KODIN LAIMINLYÖNNIT

Sain Kirjatoukka ja Herra Kamera -blogilta haasteen,

jospa tartun tähän heti, ettei jää taas tekemättä. 

Haaste on kaksi osainen,

1. osa

Kodin laiminlyönnit:

Oi voi, niitä on nykyään paljon, ennen oli toisin.

Onneksi, 

olen oppinut hellittämään.

Pieni epäkohta siellä täällä,  ei ole niin pahasta.

Jos ihan ne pahimmat epäkohdat niin

- kaapit, 

ne on täydellisen kaaoksen vallassa.

En kestä esineitä hujan hajan esillä,

niin sullon ne kaappiin.

Poissa silmistä, poissa mielestä, ainakin hetkeksi.

- uuni, 

miten en saa sitä ikinä putsattua.

Häpeä pilkkuni kotonamme.

- tuunaukset, 

siis ne epäonnistuneet heti pitää toteuttaa ideat.

 Eihän ne aina onnistu.

 Niiden korjaaminen onkin toinen juttu.

Nyt odottaa keittiön saareke uudelleen maalausta,

kun hätiköity maalaus irtoaa. 

Puoliksi rapsutettu pöytälevy, ei ole ihan kaunis.

(näistä mokista olen suunnitellut monesti postausta).

Nykyisin luotan 

kukkakimpun voimaan,

sillä siivoaa ja korjaakin tosi hyvin. 

2. osa

 1. Lempiväri sisustuksessa

olisikohan valkoinen ja musta

2. Design-esine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille. 

Tähän en uskalla vastata mitään, jos sanon ei ikinä....

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä. 

 Viime aikoina on päässä pyörinyt lause

mitä jäbä duunaa,

liekö hurmaava henkilöt vai mikä sen tekee?

Ehkä tuo lause olisi välillä hyvä lausua itselle,

kun niitä duunauksiani teen.

4. Suosikki leivonnassa 

Korvapuustit, 

niillä saan Murun iloiseksi, 

vaikka niiden kanssa kömmähdyksiä 

sattuukin tai ehkä juuri siksi. Hei ja mikro toimii.

5. Blogisuosikit, joille pistän haasteen eteenpäin. 

Plateful of love

Saa kurkistaa

Mustikkamäki

Mukavaa alkanutta viikkoa!

- Minna -

Kunpa tämän voisi muuttaa

1997, kun tätä asuntoa suunniteltiin,

pieni vauva viereillä, kiireessä ja väsyneenä.

Ei osannut kaikkea pohjakuvasta hahmottaa,

 esimerkiksi tätä näkymää ulko-ovelta,

keittiön lavuaariin,  tiskikoneelle ja jääkaappiin.

Ärsyttää minua suunnattomasti.

Tässä oviaukossa on ollut näköesteenä monenmoisia viritelmiä.

Tänä aamuna se taas iski, se iskee aika ajoin,  se kysymys,

mitähän tuohon taas keksisi?


Yleensä kysymyksen herättää sekainen tiskipöytä, kun vain
 siivoaisi, juuri niitä kestää alle minuutin, tee heti asioita.
 Sisustusintoilijalla heti muutos mielessä...
 ...hmmmm... keittiöön pääsee myös olohuoneesta, 
jos sulkisi tämän aukon, tulisi vähän kiertämistä, näkymä peittyisi. 
Onko järkee vai ei??? 

EHKÄ EI

 Pohtii ja miettii, itse sokaistuu,
 jos jostakin löytyisi helppo ratkaisu, 

mitä en vain itse keksi.

Onneksi ärtymys, hieman laantui, kun avasin ikkunat, 

raitisilma ja lintujen viserrys valtasi huoneet.
Lämmitin sunnuntai saunan ja
päätin ottaa ihan rennosti.


Mukavaa sunnuntaita!


- Minna -

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Viikonloppu täynnä ohjelmaa,

ladataan akkuja,

tavataan tuttuja,
kaunistaudutaan kampaamolla ja 
shoppaillaan stadissa.

Voiko sitä enempää toivoa,

 yhdessäoloa ja hemmottelua!

Oikein mukavaa viikonloppua!

- Minna -

POTILAAN PÄIVÄ

Muru,

on ollut kipeenä, mistä lie pöpö tullut,

todella harvinaista meillä. 

Nyt onneksi jo parempi, 
tänään jaksoi hieman innostua kuvaamaan. 

Tässä postaus Murun sairastelupäivästä,
hänen omin kuvin.

Muru = Edvard = Eddi

Sohvalla makoilua,

takan edessä, äidin villapaita päällä ja 

tietysti Mummin tekemät villasukat.

Nuori nautiskelija tekee jokaisesta 

kahvi- ja teehetkestä juhlaa. 

Ihailen hänen tapaansa,

ottaa hetkistä kaikki irti.

Sairaanakin, hetki nautiskellen,
piristää kummasti!

Auringon säteistä energiaa...

Tietokone seurana ja Dr. Who

Michael Jacksson 

soi taustalla, 
tänään taisi tanssit jäädä.

Hmmm...
.... mitähän sitten.
Voi kun uloskaan ei voi mennä.
Kaipa ihan vain hetkeksi.

Silmää kauneudelle, 
valokuvaukselle ja taiteelle!

Toivoin niin, että olisin saanut 
Eddin itse kirjoittamaan tämän,

ehkä ensi kerralla.

- Minna ja Muru -

Ensimmäinen kuva ystävän Tuomaksen ottama,
yhteiseltä kuvausretkeltä.

NÄINKIN VOI KÄYDÄ

En ole mikään mestarileipuri, joten leivotessa 

sattuu ja tapahtuu.


Tämän päivän opetus, katso minkälaisessa 
paperissa voin mikroon pehmiämään laitat ja
jos mikrossa kovasti välkkyy, niin voi olla, 

että siellä palaa. 


Minä hätäännyin, Muru tyynen rauhallisena,
 yhteistuumin kuitenkin saimme palon taltutettua.
 En ole uskaltautunut vielä kokeilemaan, 
toimiiko mikro. 


Nyt meillä täällä savun keskellä,
nautitaan uunituoreesta pullasta!

- Minna -



ps. Kiitos Fridalle, klik ihanasta itsetehdystä liinasta, sen alla taikina tykkää!

Tervetuloa meille

Kun tänään istuimme ruokapöydässä, 

siinä edellisen postauksen pöydässä.

Muru kysyi, 

äiti oletko kuvannut olohuonetta tästä. 

Enpä ollut, siinä syy kuvaan, sekä se että niin 

tykkään uudistuneesta olohuoneesta,

jouduttu nyt sitä katsomaan jonkin aikaa, 

vähän joka kuvakulmasta.

Tänään on monta syytä olla iloinen.

 Ulko-ovessamme on ollut sellainen 90-luvun 

kammottava kullanvärinen leijonan pää,  

mikä on toiminut ovikellona.

Sitä kun vieraat paukuttivat, sisällä säikähti.

Tänäänpä kävi Keke Kätevä,

asensi meille oikean ovikellon. 

Voi miten heleä pimpom, meillä nyt soikaan.

Uusia lukijoitakin on tullut hurjasti lisää, 
tästäpä vasta ilahdunkin.

Toivottavasti viihdytte meillä ja matkassamme!

Niin uusille, kuin vanhoillekin lukijoille,
 oikein iloista alkanutta viikkoa!

- Minna -

JUURI KUN...

 Sanoin, 
että meillä on niin väritöntä.

Eikö tässä ole väriä ja paljon.

Väitin, 
etten tykkää pinkistä,
 tässä sitä on ja paljon.


Kirjoitin, 
 ettei enään käydä kylässä.
Mukavaa kun kävitte,
Kolmen Koti Rannikolla,

tykkään teistä paljon!


- Minna -

SAAKO SUNNUNTAINA SIIVOTA?

Ainakin lumitöitä pitäisi tehdä...

Täällä odotellaan vieraita, tartuin imuriin.

Siinä imuroidessa tuli mieleeni,

miten ennen sunnuntailla oli aivan eri merkitys.

Sunnuntai, 

pyhäpäivä, sitä kunnioitettiin,

ei siivottu, perheet kokoontui yhteen,

puettiin parhaat päälle.

Paljon on muuttunut, toki maailma muuttuu.

Muistan kuinka isoäitini kutsui sunnuntaina syömään.

Vietettiin aikaa yhdessä, miksi ei enään tehdä niin?

Tässä olisi kyllä, perinteen palautus paikka.

Onko teillä edelleen sunnuntai perinteitä?

Oikein mukavaa sunnuntaita!

- Minna -