Viikko sitten järjestin Eddille yllätys synttäri / tervetuloa kotiin juhlan. Vähän sankari aamulla mukisi, kun joutui töihin lähtemään. Mutta työkin oli tarkkaan suunniteltu, jotta yllätys onnistuisi. Viiden aikaan, kun Muru ovesta astui terassilla oli ystäviä ja sukulaisia kokoontunut lähes kolmekymmentä häntä yllättämään. Ei osannut toinen mitään aavistaa ja jälleen näkemisen riemu oli kaikilla suuri.
Ystävävien tekemä lakana koristi sisääntuloa. Minä olin kirjoittanut Murulle puheen, jonka selvisin melkein itkemättä hänelle pitämään. Kirjoitan sen myös tänne, jotta se pysyisi muistoissamme:
Tänään sinusta tuli täysi-ikäinen, olet ollut minulle vain lainassa ja nyt on aika minun päästää irti. Tästä lähtien olet itse vastuussa itsestäsi. En ehkä ole pystynyt antamaan rikkauksia, mutta sitäkin enemmän olen pyrkinyt antamaan rakkautta. Toivon, etten ole tehnyt sinusta itseni kaltaista, mutta voin tulla sinun kaltaiseksi. Sinä olet ollut suuri opettajani, niin paljon olen kauttasi oppinut. Kun nyt astut aikuisuuteen toivon, että reppusi on täytetty rakkaudella, luottamuksella, uskolla, toivolla ja kunnioituksella, niin itseäsi kuin muitakin kohtaan.
Täytyy kyllä myöntää, että tuntuu tosi ihanalta, että saan sinut takaisin kotiin vielä muutamaksi vuodeksi. Sekin päivä taas koittaa, että astut eteenpäin. Toivon, että voit pitää kotia turvasatamana ja takkauspaikkana, mihin voit aina tukeutua ja tulla. Oli sitten kyse iloista, suruista tai tyhjästä mahasta. Rakas Eddi, olen äärettömän ylpeä sinusta. Olet osoittanut jo nyt suurta rohkeutta ja uskallusta elämää kohtaan. Anna jatkossakin mennä, mutta muista aina, olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet, omana itsenäsi.
- Minna -
Kuvista kiitos Janina Lindforsille!