Tiesin, että tämä kesä tulisi olemaan erilainen. En kuitenkaan olisi ikinä osannut kuvitella miten erilainen siitä todella tulisikaan. Elän kesäisin täysillä ja siinä vauhdissa helposti sitten unohtuu itsensä kuunteleminen. Muutama pieni kesäflunssa jäi hoitamatta, kun piti mennä festareille ja piti sitä ja tätä. Ystäväni häitä vietettiin elokuun alussa ja kun saimme hääpaikan siivottua kroppani sanoi STOP.
Uskomatonta miten sitä voi itseään psyykata jaksamaan ja sitten kun antaa luvan hellittää sairastuu. Kirjoitan tämän postauksen varottavana esimerkkinä siitä, kuin tärkeää on kuunnella itseään ja sairastaa kun on sairas. Minulle nousi kova kuume elokuun alussa ja melkein viikon kuumeilun jälkeen menin lääkäriin, diagnoosi keuhkokuume. Ensimmäinen antibioottikuuri ei tehonnut ja niin jouduin sairaalaan 5 päivää diagnoosin jälkeen. Kaikki pysähtyi.
Kuinka avuttomaksi ja pieneksi sitä itsensä tuntee, kun joutuu vuoteen omaksi eikä jalat kanna. Pyörätuoli, tiputukset ja happiviikset tulivat tutuiksi, ruoka ei maistunut eikä mikään pysynyt sisällä. Niin paljon ajatuksia nousi pintaan, kun voimat hävisivät, enkä pystynyt enää hallitsemaan omaa kroppaani. Niin hauras ja heikko en ole koskaan ennen ollut tai ehkä en ole antanut itselleni lupaa olla.
Parempaan päin täällä mennään, tosin vaikeaa on hyväksyä ettei voimat vielä riitä normaaliin arkeen. Eilen olin onnellinen ensimmäisestä kauppareissusta, vaikka välillä vähän tähtiä näkyikin. Tänään olen onnellinen ruokahalusta, niin hyvältä jokainen suupala maistuu. Kotikadun päähän kävely tuntuu mahtavalta, toivottavasti muutaman viikon päästä pääsen jo punttisalille.
Minut pakotettiin pysähtymään! Olen kiitollinen tästä pysähdyksestä, se herätti minut näkemään asiat aivan uudella tavalla.
Kiitos kaikille minua auttaneille, ilman teitä en nyt pärjäisi!
Pitäkää huoli itsestänne!
- Minna -
