tiistai 29. lokakuuta 2013

Leijun



Kuinka pysyä innostuneena?
Muodosta mielikuva tavoitteesta,
jonka haluat saavuttaa,
ja toinen mielikuva tuosta tavoitteesta 
jo saavutettuna,
niin pyrkimyksesi saavat siivet selkään.

- Norman Vincent Peale -

Leijun ilmassa, mikä mieletön päivä!
Kiitos, kun minua tsemppasitte,
teidän avulla rohkaistuin!

- Minna -

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kokoustilan sisustaminen

wonderful work space

Minulle tupsahtelee mielenkiintoisia mahdollisuuksia.
Huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan kokoustilaa.
Voisinkohan siihen jotain keksiä?
Ei mikään ihan tavallinen sisustusprojekti,
pientä vapinaa käsissä havaittavissa,
jännittää jännittää.
Tosin olen jo alustavasti sopinut,
että voin ottaa avuksi kokeneen konkarin.

Kiitän näistä minulle tarjoutuvista upeista tilaisuuksista,
Nyt on viimeistään luotettava,
 omaan makuun, omiin taitoihin ja itseeni.
Ensin ajattelin, olenko hypännyt liian isohin saappaisiin,
mutta rohkeasti menen tapaamiseen,
niin katsotaan mihin se johtaa.
Mitään ei saa jos ei uskalla. 
Vaikken tätä projektia itselleni saisikaan, 
jo tämä että olen saanut tilaisuuden on minulle todella 
iso asia.

Kun hyppäsin tuntemattomaan, en voinut kuvitellakkaan,
 mitä se tuo tullessaan.
Oma ihana harrastus on saanut aivat uudet mittasuhteet.
Tässä todistus siitä, että kun oikein kovasti jotakin haluaa,
 siihen uskoo täydestä sydämmestään...
... se toteutuu!!!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

- Minna -

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Porras pohdintaa

 
 
Näin sunnuntai aamuna,
sormet alkoi syyhyämään.
Pitkät yöunet, joten akut täynnä virtaa.
Yksi iso maalausurakka meillä vielä edessä.
Nimittäin rappusten maalaus.
Nyt askelmat ja kaide puunväriset ja 
eihän ne nyt meille ollenkaan passaa.
 
Mietin askelmat mustiksi, tai vaan kaide.
Kokonaan valkoiset, kaikkea on mietitty.
Projekti on siirtynyt, kun en osaa päättää.
Jos askelmat on mustat,
valaistus on varmasti tosi tärkeää. 
Vaiko olisiko raput harmaat?
 
Nyt ottaisin mielellään mielipiteitä ja ehdotuksia vastaan.
 
Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -
 
 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Perjantaita ja joulu ajatuksia


Miten se voikin taas olla perjantai,
viikon kohokohta.
Meillä perjantai tarkoittaa, saunomista,
hyvää ruokaa  ja yhdessäoloa.
Perjantaina Murun kanssa keskustellaan viikon kuulumiset.
Sen jälkeen leffa, äiti nukahtaa alkuteksteissä ja 
herää lopputeksteihin.




Kävimme eilen keskustelun joulun teemasta,
tosin olisin kysymättäkin tiennyt vastauksen,
Muru haluaa punaista.
Niin meille tulee punaista.
Tänä vuonna varmasti tuo punainen
saa ihan uuden raikkauden, valkoisen lattian myötä.
Ei meille vielä tule joulua, pikkujouluksi vasta,
tosin tilasin parit paperitähdet, mustat ylläri ylläri.
Joulun runsaus tulee meille pikkuhiljaa, 
vähän varkain. 
Tykkään joulun laittamisesta ja myös punaisesta, hetken.
Kiireen vilkkaan heti joulun jälkeen palataan normaaliin,
 yksinkertaiseen ja musta valkoiseen.

Ihanaa viikonloppua!

- Minna -
 

torstai 24. lokakuuta 2013

Taulun tarina


Eräs lukija kommenteissa kerran kysyi,
keittiön taulumme tarinaa.
Enpä sitä ole tainnutkaan koskaan kertoa.



Muistaakseni vuonna 2005, voi olla, että oli 2006.
Hangon vanhassa poliisitalossa 
järjestettiin nuorten taiteilijoiden taidenäyttely.
Hauska idea, 
vanhoissa ankeissa putkissa taidetta.
En ole mikään erityinen taidenäyttelyjen kiertäjä,
mutta ystäväni houkutteli minut mukaan.
Onneksi houkutteli.
 

Niinpä astuin putkaan, siellä putkan perällä tämä taulu koreile.
Istahdin siihen putkan penkille. Jäin vain tuijottamaan.
Olin myyty, 
en tiedä mikä tässä taulussa niin houkutteli,
kenties värimaailma.
Taulu on Alina Sinivaaran ja nimeltään aviovuode.

Päivääkään en ole ostostani katunut,
joskus taulu on koreillut eteisessä,
mutta löysi paikkansa keittiössä.
Pakko kertoa, myös tarina keittiön seinien maalauksesta.
Jos oikein tarkasti katsotte kuvaa, huomaatte,
että taulun yläreunassa seinässä kohta hieman erinvärinen.
Niin, kun välillä hosun, enkä malta tehdä asioita kunnolla.
Tosiaankin maalasin seinän, enkä jaksanut taulua siirtää,
niinpä maalasin taulun ympäriltä.
Nyt kun siirsin taulua, taitaa muuten olla hieman vinossa,
tuli näkyviin tuo maalausjälki.
No, minua ei haittaa, 
ainoastaan hieman huvittaa,
täytynee tässä talven mittaan kuitenkin ottaa ja 
maalata koko seinä uudestaan.

Tekevälle sattuu

- Minna -


maanantai 21. lokakuuta 2013

Mukavaa maanantaita!



Niin se viikonloppu meni,
että hurahti.
Viikonloppu oli sopivassa suhteessa,
ulkoilu, pihatöitä ja ihanaa lököttelyä.
Jäin koukkuun Stieg Larssonin kirjoihin,
joten ahmin niitä urakalla. 
 En malttanut lopettaa.
Yksi kirja loppui, toinen alkoi.
En ole aiemmin ollut mikään dekkari fani,
nyt olen!!
Onko muillekin kyseiset kirjat tehneet saman?

Meillä täällä Hangossa ei ole lumesta tietoakaan.
Vielä voi pihalta poimia kukkia,
kärhö kukkii omenapuussa,
niitä nyt ihailen!

Tervetuloa uudet lukijat matkaamme mukaan,
toivottavasti viihdytte seurassamme!

- Minna -




sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Äidin rakkautta





Sain eilen kuvailla Murua,
oi katsokaan hänen silmiä.
Löysin positiivisten ajatusten kirjasta,
mietteen, joka mielestäni sopii hyvin tähän ajankohtaan:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
he ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rauttenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sieluaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
minne te ette voi mennä, ette edes unissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heistä itsenne kaltaisiksi.
sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.

Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja 
Hän taivuttaa teidän voimallaan, 
jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin.
Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,
Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.

- Kahlil Gibran -

Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -

perjantai 18. lokakuuta 2013

Arjen luksusta



Ihan tavallinen torstai-ilta,
mitä parasta seuraa, pullan paistoa, yhdessä kokkailua,
leppoisaa yhdessäoloa.
Sain aikaa sitten lahjaksi ihanan viinipullon ja 
sitä säästellyt tärkeään ajankohtaan.
Torstai-ilta voi olla tärkeä, sitä arjen luksusta,
Ei mitään erityistä syytä juhlaan,
vain tyytyväinen tähän hetkeen.
Joten päätin avata sen vain ihan itselleni ja
oikein hyvälle palalle juustoa.
Oi oi, kyllä nautin.




Loppuillan harjoittelimme hämärässä kuvaamista,
(ei ole helppoa, ei ole)
kynttilöitä koti täynnä, takassa tuli,
hyvää musiikkia ja yhdessä tekemistä.
Tästä minä tykkään!!

Oikein nautinnollista viikonloppua,
hemmotellaan itseämme!

- Minna -












torstai 17. lokakuuta 2013

K, niinkuin kunnon koneet


Niin kaunis on ollut tämän syksyn ruska,
jopa ihan täällä Suomen etelässä.
Kauniita on lehdet puissa,
mutta valitettavasti sieltä ne putoaa ja 
mitäs silloin onkaan edessä?



Minä sitten kolme piikkisellä haravalla,
(tai no taitaa siinä olla muutama piikki enemmän).
vanhalla huonokuntoisella kuitenkin, 
yritän isoa urakkaa uurastaa.
No, eihän siitä mitään tule tai 
tulee mutta hyvin hitaasti.
Kunnon koneet kehiin, kiitos!
Niinpä niitä bongailin Verkterin sivuilta.
Oi iso leveä harava, missä paljon piikkejä.
Johan kävisi työ sukkelaan tai vielä jos
hommaisin oikein puhaltimen.
Laulellen sujuis hommat.





Hetken vielä voi nauttia puiden loisteesta,
syksyn iloja

kunnes aika siirtyä talven tunnelmiin.

- Minna -

ps. Luontokuvaus harjoittelua

Blogiyhteistyö Verkter


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Inspiksiä aamulla


White bright

Enpä muista milloin olisin näin aikaisin noussut,
olen ehtinyt jo vaikka mitä.
Kokea pelkoa, koko kropan tärinää, käsien hikoilua,
kävelylenkin, nauttinut auringon noususta ja saanut inspiraation.
Niin mistä tämä kaikki voi johtua, no olen käynyt hammaslääkärissä.
Minulla on hirmuinen hammaslääkäri pelko,
tänään tosin oli mitä miellyttävin, todella rauhallinen
hammaslääkäri, eihän häntä voi pelätä.

Pitäisiköhän tämä aikaisin herääminen ottaa ihan tavaksi?

Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!

- Minna -

tiistai 15. lokakuuta 2013

Haaste / 7 kuvaa kesästä


Sain kesäisen haasteen
Tarkoituksena siis koota 7 kuvaa viime kesältä,
 kuvailla näistä jokaista yhdellä sanalla. 
Voi että miten pystyn rajoittamaan yhteen sanaan.

Ensimmäisen kuvan sana on : 
elämää


Nautintoja

 

Lämpö


Meri


Tuunailua


Kauneutta



Rakkautta

Koska olemme kesäkaupungin kasvatteja,
kesä on meille rantaa, merta, veneilya, elämää.
Kesä, Hanko, yhdessäoloa, naurua, ystäviä,
ihania hetkiä, vilskettä, vilinää, valvottuja öitä, rakkautta.
Siitä on meidän kesä tehty.

Tämä haaste tulikin hyvään aikaan,
juuri korjailen kesän kuihtuneita kukkia, haikein mielin.
Ei aikaakaan, kun
 kesä on täällä taas.

Nyt kaikki tarttukaa haasteeseen ja fiilistellään kesää!!

 
- Minna -

maanantai 14. lokakuuta 2013

Koti kylpee valossa


 Aamu alkoi aurinkoisena,
jatkui koko päivän sellaisena.
Hauskoja heijastumia,
aurinko saa aikaan. 
Kotini tulvii valoa koko päivän.



Haravointi hommissa,
Mummi mukana.
Kun kotiuduin kupsahdin tuohon sohvalle,
niin ja nukuin siinä kolme tuntia.
Taisi olla rankka reissu.


Se valon määrä tänään kodissani ja päivässäni.
Illalla toisenlainen valo, kynttilän ja takan tunnelmaa.
Voisiko päivä enää olla valoisampi.

Mukavaa viikkoa!

- Minna -

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Meillä on matto



 Niin normaalisti siinä ei kai mitään ihmeellistä,
yleensä kodeissa on mattoja. 
Lattian maalaamisen jälkeen olen kuitenkin 
halunnut nauttia siitä kauan kaipaamastani
valkoisesta lattiasta,
enkä ole raaskinut sitä peittää matoilla.
Joten meillä ei ole ollut ollenkaan mattoja alakerrassa.



Nyt syksyn tullen, 
koti kaipaa kodikkuutta,
lämpöä lattiaan.
Siinä se nyt komeilee, matto meidän lattialla.
Tähän täytyy kyllä hieman totutella,
aika iso juttu meidän olohuoneessa,
tuo matto meinaan.


Mitäs tykkäätte?
Matto on Vallilan viskoosimatto,
ihanan ohut ja tykkään värimaailmasta.
Mielestäni juuri meille sopiva.

Tänään olen nauttinut täydellisestä 
syksyisestä päivästä, rannalla rentoutuen.
Hullujen päivien jälkeen,
hulluna harmoniseen Hankoon!!!

Ihanaa syys sunnuntaita kaikille!

- Minna -

perjantai 11. lokakuuta 2013

Iloa



Tuli sellainen olo viime postauksen jälkeen,
että iloa.
En ole kuitenkaan niin vakava ihminen,
vaikka vakavia kirjoittelenkin.
Elämääni kuuluu myös paljon iloa ja naurua.

Tässä muutama miete ilosta:

Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämeesi ja huomaat,
että ainoastaan se, mikä tuottaa surua, antaa myös iloa.
-kahlil Gibran

Jos voit iloita toisten onnesta, olet itsekin onnellinen.
Jos voit nähdä toisten voittavan ja suhtautua kiitollisin mielin
heidän voittoihinsa, silloin olet itse voittaja.
-Axel Fredenholm-

Ilo lisääntyy, kun tuotat sitä, ja vähenee, kun yrität haalia sitä itsellesi.
Tuottaessasi sitä kartutat suuremman ilon talletustilin kuin saatat kuvitella.
-Norman Vincent Peal-

Toivon paljon, kun toiveikkuus tulee tavaksi,
pysyt aina iloisella mielellä.
-Norman Vincent Peale-

Iloa ja naurua viikonloppuun!

- Minna -

kuva 



Väriä, tunnetta ja vapautumista



Ulkona niin kaunista, mikä väriloisto,
syksyn upeinta antia.
Innostuin jopa eilen maalaamaan lehtiä, kyllä minä maalaamaan ja  
oi kuinka se oli ihanaa, vapauttavaa, rauhoittavaa, selkeyttävää.

Eilinen oli tunnemyrkyä, oivaltamisia, haikeutta, surua, vapautumista.
Ah mikä vapaus, kun avautuu ja pääsee taakastaan.
Miksi pelkäsin avautua,
suojelin itseäni, en halunnut pahoittaa toisen mieltä, 
kaikki johtui minusta, minun peloista. 



Ystävät ympärillä ymmärtää,
ne todelliset ystävät, eivät tuomitse, kannustavat, eivät yritä manipuloida.
Olen ollut niin vietävissä, omaa heikouttani tietysti, omaa epävarmuutta.

En salli enää, olen kasvanut, avannut silmäni.
Olen päässyt kiinni itseeni, 
olen lähempänä sitä mitä olen, olen varmempi, luottavaisempi,
tiedän mitä haluan.
Tiedän mitä minun ei tarvitse kokea, tiedä mitä ansaitsen.
Vielä on matkaa, matka on voiton puolella, 
matkalla on paljon aurinkoa, valoa ja ihanuutta.

Luottavaisin mieleni viikonloppuun!

- Minna -

ps. Toivottavasti jaksatte näitä minun höpinöitä,
koska kirjoitan blogia itselleni päiväkirjaksi jaan täällä paljon tunteitani. 





torstai 10. lokakuuta 2013

Mikä parasta





Paljon kohokohtia tällä viikolla,
valokuvauskerhon aloittaminen,
tulevaisuuden suunnittelu, hullut päivät ja
haravointi.

Niin menin sitten heinäkuun helteissä
ystävälleni antamaan pihan haravoinnin sytymäpäivälahjaksi.
Ei tullut silloin mieleen, minkä urakan lupasin,
varsinkin kun kuulemma tänä vuonna on
eniten neulasia, sitten 30 vuoteen.
Joten urakkaa riittää.
Otan sen kuntoilun kannalta,
saavat allit kyytiä, takapuoli kiinteytyy ja
kilot saa kuriin (toivottavasti).
Mikä parasta,
 teen ystäväni onnelliseksi.

Kaunista syyspäivää!

- Minna -









maanantai 7. lokakuuta 2013

Olen täysin myyty

It's my visual life - Paulina ArcklinIt's my visual life - Paulina Arcklin
It's my visual life - Paulina Arcklin 
It's my visual life - Paulina Arcklin 

It's my visual life - Paulina Arcklin 
Oi mikä koti,
olen niin täysin myyty kun olla voi.
Mitkä ikkunat, rosoisuus, kalusteet,
yhdistelmät, värimaailma, ihan kaikki.
Tässä minun tulevaisuuden koti haave.
Näen jo itseni asuvan tuolla,
tuollaista kohti....
Taas yksi haave toteutettavaksi!

Meidän Harmoniaa on myös Pinterestissä

Mukavaa viikkoa!

- Minna -

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ihanaa, kotona!




 Mukava reissu takana, mutta on se vaan 
ihanaa palata kotiin.
Olen kyllä niin koti-ihminen.
Tarkoitus oli uppoutua koko päiväksi sohvalle lukemaan.
Aurinkoista syyssäätä,
ei nyt kuitenkaan voi jättää väliin.
Nautin aamukahvin ja sitten ulos sauvoja heiluttamaan.
Ehdin vielä tänään uppoutua niin kirjaan kuin sohvaankin.

Oikein upeaa syys sunnuntaita!

- Minna -






torstai 3. lokakuuta 2013

Viikonloppuna viuhahdellaan


 Eilisen purkauksen jälkeen,
on aika keventää, 
lupa hemmotteluun ja irroitteluun.
Mukava päivä, auringonpaisteessa,
vein Mummin ja Murun syömään.
Huomenna hemmoittelu jatkuu. 



Jospa kolmas kerta toden sanoo ja 
vihdoin pääsisin sinne kampaajalle.
Meikkauskin illan bileitä varten tilattu.
Jospa vielä hieman shoppailua Murun kanssa.
Sen jälkeen tytskät lähtee baila baila..






Keräsin viimeiset hortensiat ruokahuoneeseen,
vielä on hitusen kesää jäljellä.
Siinä ne meitä odottaa,
kun kaksi reissussa rähjääntynyttä kotiutuu.

Oikein mukavaa torstaita iltaa ja perjantaita,
eiköhän jo lauantaina palata.

- Minna -

ps. ymmärrän hyvin haasteen saaneet, enkä pahastu, jos ette siihen tartu.
Haaste oli hyvin henkilökohtainen. Toivotaan, että se herätti ajatuksia.





keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Haaste, elämän haaveet / unelmat


Stellar | Tokujin Yoshioka
jatkan hieman hänen kirjoittamastaan aiheesta. Mikä myös minulle on hyvin ajankohtainen.
Pelko ja pelot, kuinka ne helposti valtaavat mielen. Muiden odotukset, olettamiset, vaatimukset, omat harhaluulot kuinka paljon ne ohjaavatkin meitä.  Nyt puhun itsestäni, tätä ei liene voi yleistää.
Vaikka uskonkin, että aihe on monelle läheinen. 

Olen ollut epävarma, sitä voi olla monen vaikea uskoa, olen ollut hyvä peittämään.
Aivan vääristä asioista olen elämääni hakenut sisältöä. Hyvä työ, menestys, kauniit tavarat.
Mitä luulin niillä saavuttavani, hetkellistä tyydytystä ja kun sille antaa pikkusormen se vie koko käden.
 Mikä harhaluulo, että ne toisi onnellisuutta tai tyytyväisyyttä. 
Onko pakko aina mennä niin. Onko pakko aina menestyä, onko pakko sitä ja tätä.
Nyt tiedän mitään ei ole pakko. Jos kaikki olisi aiemmin lähtenyt omista todellisesta innostuksesta ja halusta, tilanne olisi varmaan toinen. Niin luulinkin monta vuotta. Mutta kuinka usein tiedämme mitä ne omat haaveet todellisuudessa ovat? Kuinka usein tiedostamattamme teemme niin kuin muut haluaa/odottaa? Teemme asioista väärästä syystä. Kuinka usein lapsuuden ammatti edelleen on taka-alalla ja aina haaveissa. Suuri intohimo, mikä on kenties tukahdutettu. Mikä meitä estää menemästä sitä kohden? Enhän minä voi, tässä iässä, ei minusta ole siihen. Kuinka monta asiaa tuleekaan eteen, meitä estämään.

Olen kuullut viimeisen vuoden aikana, kun hyppäsin pois oravanpyörästä, että eihän noin voi tehdä.
Sinullahan oli hyvä työ, miten nyt pärjäät, miten rahallinen puoli.
Nämä kysymykset aiheuttivat minulle jonkin aikaa, epävarmuutta. Samaistuin heidän mietteisiin. Olenko tosiaan toiminut oikein? Sydämessäni tunsin, että nyt tai ei koskaan. 
On minun aikani ajatella itseäni ja löytää todellinen minäni. 
Opetella mitä oikein olen, mitä oikein haluan. 

Arthur Tress - Man in Steam, New York, 1968
Pelko, epävarmuus olivat jonkin aikaa hyvin läsnä. Mietin paljon jos en ole mitään, mitä silloin olen?  Onneksi havahduin ja tajusin. Minä olen niin menestynyt, kuin itse haluan, en tarvitse ulkoisia asioita siihen. Kuinka paljon tarvitsinkaan kaikkea aikaisempaa, vain pönkittämään omaa epävarmuuttani.
Miten vapauttavaa on huomata, että voin tehdä ihan mitä vain, siis ihan mitä vaan, kunhan itse arvostan itseäni ja koen olevani onnellinen juuri sellaisena kuin olen. En välitä enää mitä muut ajattelevat, oi kuinka se onkin vapauttavaa. Elämä helpottuu kummasti, oi kuinka ihana oivallus. 
Yksi parhaista.
Elämä on avoin vaikka mille, juuri sille mitä minä itse haluan tehdä ja olla.
En ole koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa. Vielä olen hieman hakusessa itseni kanssa, mutta oikeaan suuntaan olen kovasti menossa ja aika pitkällä tiellä jo olen. Se on se syy miksi täälläkin jaksan usein hehkuttaa sitä kuinka onnellinen olen, hyvin pienistäkin asioista. Olen opetellut arvostamaan kaikkea ympärilläni olevaa, en tarvii mitään uutta, ollakseni onnellinen. 
Onnellisuus lähtee minusta itsestäni. 
Ennen oli liian kiire pysähtyä ja oivaltaa. 
Muutos pelottaa muitakin ympärillä olevia ihmisiä, monen on helpompi vain kadota. 
Miksi emme uskalla kohdata muutosta? Miksi se niin pelottaa monia?

Uskon vakaasti siihen, että elämä kantaa, kaikella on tarkoitus ja juuri oikeat asiat, ihmiset, tapahtumat tulevat juuri oikealla hetkellä, oikeassa paikassa. Jos en näin uskoisin, en varmasti olisi uskaltanut hypätä, hypätä tuntemattomaan, ei tietoa mistään. 
Olen jo moneen kertaan saanut huomata, mitä ovia avautuu, kun vain uskaltaa,
 tekee juuri niin kuin sydän sanoo.

Wolfgang Suschitzky - Sunday Morning, Oldham, 1946 From  I am a lucky man

Haluaisin nyt tehdä haasteen,
Pistää muutkin miettimään, hetkeksi haaveilemaan. 
Nyt ei haaveilla materiasta, vaan elämästä.
Mitä haaveilet, voisiko se olla mahdollista?
Oletko toteuttanut haaveesi/unelmasi?
Mitkä ovat esteet /pelot unelmasi tiellä?
Elätkö unelmaasi?
Uskallatko tarttua tähän haasteeseen?

Ensimmäisenä haastan, muutkin saa tarttua!
Vuodatusta kerrakseen, nyt vaan tuntui tältä!

 - Minna -

tiistai 1. lokakuuta 2013

Meidän väripaletti

 


Sain haasteen 
 kodin väripaletti,
Chip it ohjelmalla, klik.
Hauska ohjelma, kantsii kokeilla.





Arvasin millä sävyillä mennään,
mutta jos ottaa nuo lisävärit,
niin meillähän on oikein värikästä.
Jos jonkinlaista väriä löytyy.
 Olisin luullut keittiöstä löytyvän,
enemmän kirkasta punaista, hmmmm....
 Ehkäs kuitenkin yllättävät värit johtuu kuvan laadusta,
varsinkin tuo olohuoneen sininen. 
 
 

Yllättäviäkin värejä...
 mistä ihmeestä tuo keltainen tulee??
No, sitähän olen meille halunnut,
en tiennyt sitä täällä olevankaan,
tosin kaipasin aikoinani,
sitä kirkkaan keltaista.




Hauskaa kokeilla,
ehkä tästä tosiaan saa aavistuksen,
mitä tehostevärejä voisi käyttää.
Meille ainakin voisi poimia tuosta
keittiön taulusta muutaman värin.
 No, kohta on joulu ja 
kotimme täyttyy punaisesta!!

Haastan haasteeseen,

 Nyt auringosta nauttimaan mars!

- Minna -