sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Äidin rakkautta





Sain eilen kuvailla Murua,
oi katsokaan hänen silmiä.
Löysin positiivisten ajatusten kirjasta,
mietteen, joka mielestäni sopii hyvin tähän ajankohtaan:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
he ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rauttenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sieluaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
minne te ette voi mennä, ette edes unissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heistä itsenne kaltaisiksi.
sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.

Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja 
Hän taivuttaa teidän voimallaan, 
jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin.
Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,
Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.

- Kahlil Gibran -

Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -

9 kommenttia:

  1. <3 Kaunis kirjoitus. Ja niin kauniit silmät :)

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti... Olen tuon lukenut joskus aikaisemminkin ja kolahti taas ihan täysillä. Minun äitini aina sanoo, että lapset ovat vain lainaa, ja se on mielestäni hyvin kiteytetty tästäkin tekstistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin tekstin ihan sattumalta, ihanaa kun löysin. Viisaita sanoja äidiltäsi ja minuun kolahti, älkää yrittäkö tehdä itsenne kaltaisia. Mukavaa maanantaita!

      Poista
  3. <3. Sydän. Ei tarvita muita sanoja. Sanoit kaiken tarvittavan. Ihailen tapaasi tarkastella elämää. Tapaasi kohdella lastasi ja tapaasi olla läsnä elämässä. Ihailen suunnattomasti!!!

    Ja on vielä pakko sanoa; kuinka komea nuori mies teillä kasvaakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teksti kolahti minuunkin täysillä. Kiitos taas kerran kauniista sanoistasi. Elämä opettaa, kun pysähtyy ja oikein oivaltaa. Läsnäolon voima on uskomaton. Lapseni on minulle kaikki kaikessa, monta monta vuotta elin kiireessä ja stressissä, aika poikani kanssa jäi vähäiseksi. Aion ottaa nyt kaiken takasin ja olla hänelle aidosti läsnä ja tukena, vielä kun hän täällä minun kanssa asustaa. Niinkuin tekstissä oli, he ovat meille vain lainaa, enkä halua jälkikäteen katua, että en ollut hänelle läsnä.

      Poista
    2. unohtui, Muru on tainnu periä isältä ja äidiltään parhaat puolet <3

      Poista
  4. Kerrassaan kaunista <3 Aivan ihana teksti ja niin totta. Muistutan välillä itseäni, että tuo mini on vain minulla lainassa. Rakkaani. Hän kyllä sanoo, ettei koskaaaan lähde luotani..asuu kuulemma koko elämänsä mun kanssa <3 <3 hihih!! Saas nähdä miten mielipide tulee muuttumaan ;D.

    ps. puhuit habitaressa jostain isosta muutoksesta ja et sen takia paljastanut kasvojasi täällä... oliko sinulla siitä joku erillinen postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana teksti, en ymmärrä miksi en ole aiemmin tätä löytänyt kirjasta, mitä ahkerasti selailen. Ihanaa, kun nuo pienet tuossa iässä noin ajattee, eikä sitä koskaan tiedä ;) Tosin vaikka nyt kuinka haikealta tuntuukin, kyllä taitaa olla parempi, että kuitenkin muuttavat.

      Niin mainitsin, että en paljastanut aiemmin kasvojan. Se johtui siitä, että olin vielä virallisesti työpaikassani ja täällä jo hehkuttelin, muutosta ja tiesin etten sinne enään palaisi. Tein elokuussa postauksen, työpaikassani lopettamisesta. Se oli se iso muutos, muutos tosin jatkuu koko ajan, mutta siitä voin avoimesti kertoa. Tarkemmin kerron, kun kaikki varmistuu :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!