Täällä ollaan, mutta kiirettä pitää. Viime postauksessa odottelin maanantain koulupäivää ja arvatkaas miten ihanasti se maanantai alkoi? Kello oli soittamassa viideltä, mutta heräsin 4.30 kun keittiöstä kuului kolinaa. Ihmettelin miksi Muru oli jo hereillä, huutelin ja huhuilin ajattelin että jos oli flunssa iskenyt, vaan eipä ollut. Hänpä väsäili siellä minulla synttäriaamiasta, kyllä 4.30. Ilon kyyneleet valuivat pitkin poskia aamukahvia juodessa, kyllä hän vaan on niin ihana ja osaa aina yllättää. Kiitos rakkalle pojalleni yllätyksestä!
Joten viikko alkoi aivan täydellisesti, lisäksi vielä kaksi mukavaa koulupäivää. Tosin paljon oppia lyhessä ajassa, millään en meinaa ehtiä sisäistämään kaikkea. Joten nyt tulisi kovasti harjoitella, vaan kun on niin paljon muutakin. Mistä sitä oikein aloittaisi, ulkona paistaa aurinko, haluaisin lenkille, koti huutaa siivoojaa, läksyt on rästissä ja vaikka mitä. Joten teen kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, kuten kuvailen hyllyä. Tosi järkevää juuri tässä tilanteessa, mutta kun kuvaaminen tuntui juuri tässä hetkessä hyvältä ja olen tosi iloinen että innostuin keväällä tekemään hyllyn muutoksen. (tästä ja tästä muutos postauksiin). Hyllyä katselen, kun pöydän ääressä olen koneella ja eihän mistään tulisi mitään jos rumilus kaapinovet häiritsisivät silmää.
Nyt taidan mennä tunniksi ulos nauttimaan ja sen jälkeen koulutehtävien kimppuun. Jälleen kerran totean, kyllä se aika riittää ja kaikkea ehtii kunhan ei pistä energiaa turhaan jurnuttamiseen ja murehtimiseen. Lähellä olin taas langeta siihen.
Aurinkoista lauantaita!
- Minna -