Yhdessä

Uskokaa tai älkää, mutta kovasti tykkään syksystä. Kyllä jopa myrskystä ja sateesta, tai no ainakin silloin kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, niinkuin eilen. Illalla kokkailimme, siis me, meitä on nykyään kolme. Kotimme on saanut uuden vakiovieraan nuoresta suloisesta tytöstä. Yhdessä hyörimme keittiössä, mutta nuoripari hoiti kattauksen. Yksinkertaisuus on kaunista he totesivat, kun kattaus oli valmis. Suloista seurata nuorta onnea ja kivaa kun kotona on taas elämää.

Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -

Uuden kynnyksellä

Päässä pyörii kaikenlaista, olen aivan uuden edessä. Tällä viikolla olen menossa tekemään opintosuunnitelman, joten asiat etenevät askel askeleelta. Tuntematon pelottaa, mihin olenkaan itseni pistämässä. Tosin nyt olen kuunnellut vain itseäni ja toiminut täysin sen mukaan. En kenenkään odotusten, muiden ehdotusten, enkä todellakaan tee niinkuin kuuluu tehdä. Pala palalta usko itseeni on kasvanut, luottamus omiin valintoihin, omiin tekoihin.  Epävarmasta ihmisestä on kasvanut varmempi. Kaikki työ minkä olen sen eteen tehnyt, alkaa nyt tuottamaan hedelmää. Vihdoin uskon, olen hyvä juuri sellaisena kuin olen, omana itsenäni. Kovan kuoreni olen laittanut naulakkoon roikkumaan, lopullisesti.  

- Minna -

Tarvitaan isompi pöytä

 Tapaninpäivänä kokoonuimme meille ruokailemaan, 9 henkeä sain juuri ja juuri mahtumaan tämän pöydän ympärille (kunpa jonain päivänä oppisin kuvamaan myös näissä tilanteissa ja saisin edes joskus kattauksestakin kuvia). Eilen pöytä täyttyi nuorista, heitä oli kaikkiaan kahdeksan. Voi nuorten naurua ja höpötystä, sitä olisi pitänyt nauhoittaa varastoon pahan päivän varalle. Ihanaa, kun saamme kotiimme paljon vieraita, mutta tuo pöytä alkaa käymään meille aivan liian pieneksi. En halua siitä luopua, mutta jollain keinolla se pitäisi saada suuremmaksi. Mietin isoa lasilevyä, uudet reunat laudoista, jotain. Olisiko teillä hyviä ideoita? 

Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -

Ruokahuoneemme

Jaksan edelleen iloita siitä, 
että eräänä syyskuun päivänä,
tartuimme Murun kanssa vasaraan ja 
seinän kimppuun hyökkäsimme. 
Tämä ex makuuhuone, ex työhuone,
ex varastotila koki täydellisen muutoksen, 
kun keksimme tehdä siitä ruokahuoneen.
Kaipasin tilaa missä voisimme 

rauhoittua ruokailemaan, 

eikä kokkaus sotkut häiritsisi. 
Niin syntyi tilasta, mikä oli monta vuotta 
vailla merkitystä, ihan lempi paikkamme.
Paikka mikä tekee ruoasta, 
kuin ruoasta meille juhlavamman.

Vaikka joka päivähän sitä pitäisi 

juhlavasti ja arvokkaasti 

pöydän antimista nauttia.

Niinpä tänään laitoin pöydän koreaksi, 
ihan vaan torstain kunniaksi, 
 ihan sinne keittiöön,  
kokkaus sotkujen sekaan,  
ihan vain itsellemme ja
voi kuinka nautimme!


- Minna -