Nyt kiukuttelen kunnolla

En niin jaksaisi valittaa, mutta nyt vaan tekee mieli tehdä niin. Minun kalenterista voisi pyyhkiä marraskuun tai ainakin voisin vaipua koko kuukaudeksi talviuneen. En sitten millään kestä tätä pimeyttä ja vesisadetta. Kiukku pukkaa pintaan ja säälin läheisiäni jotka joutuvat minua nyt kestämään. Eilen yritin kyllä kovasti innostua jouluisista jutuista, mutta mikään ei vaan tuntunut onnistuvan. Laitoin, otin pois ja siinä välissä tuli monta rumaa sanaa. Ruokailutilaan sentään löysi paikkansa pikkukuusi ja jouluvalo ikkunaa valaisemaan. Edes vähän valoa tähän kamalaan marraskuiseen ankeuteen.  Kyllä kai se tästä, nyt kiukuttelen ja toivon että kohta jo nauran tälle kaikelle kiukulle.

- kiukutteleva Minna -

Ruokailutilan muutos

Enpä olisi aamulla herätessäni uskonut, että tänään kirjoitan muutos postausta. Ihan kuin vahingossa huomasin seisovani maalipurkki kädessä ruokailutilan mustaa seinää katsoen. Kuin itsestään alkoi tela liikkua pitkin seinää ja parin tunnin päästä meillä näytti tältä.

Voi että kun tuntui hyvältä touhuta vähän kotona,

pitkästä aikaan!

Ihanaa sunnuntaita!

- Minna -

ja tältä tila näytti ennen

Voihan musta seinä

Pimeää on, pitkään meni ettei se minua häirinnyt, mutta nyt alkaa tuntumaan. Joten arvatkaas tuntuuko tuo musta seinä synkältä? Todellakin tuntuu ja juuri nyt on sellainen tunne, että seinä voisi olla vaikka kirkkaan punainen tai keltainen. Harmikseni tai kenties onnekseni, kotoa ei löydy maalia. Voi olla myös hyvä, että seuraavat kaksi päivää olen koulussa, niin ehtii tuo värikäs aha elämys hävitä.

Kyllä se tästä kirkastuu!

- Minna -

Tekemistä riittää

Täällä ollaan, mutta kiirettä pitää. Viime postauksessa odottelin maanantain koulupäivää ja arvatkaas miten ihanasti se maanantai alkoi? Kello oli soittamassa viideltä, mutta heräsin 4.30 kun keittiöstä kuului kolinaa. Ihmettelin miksi Muru oli jo hereillä, huutelin ja huhuilin ajattelin että jos oli flunssa iskenyt, vaan eipä ollut. Hänpä väsäili siellä minulla synttäriaamiasta, kyllä 4.30. Ilon kyyneleet valuivat pitkin poskia aamukahvia juodessa, kyllä hän vaan on niin ihana ja osaa aina yllättää.  Kiitos rakkalle pojalleni yllätyksestä!

Joten viikko alkoi aivan täydellisesti, lisäksi vielä kaksi mukavaa koulupäivää. Tosin paljon oppia lyhessä ajassa, millään en meinaa ehtiä sisäistämään kaikkea. Joten nyt tulisi kovasti harjoitella, vaan kun on niin paljon muutakin. Mistä sitä oikein aloittaisi, ulkona paistaa aurinko, haluaisin lenkille, koti huutaa siivoojaa, läksyt on rästissä ja vaikka mitä. Joten teen kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, kuten kuvailen hyllyä. Tosi järkevää juuri tässä tilanteessa, mutta kun kuvaaminen tuntui juuri tässä hetkessä hyvältä ja olen tosi iloinen että innostuin keväällä tekemään hyllyn muutoksen. (tästä ja tästä muutos postauksiin). Hyllyä katselen, kun pöydän ääressä olen koneella ja eihän mistään tulisi mitään jos rumilus kaapinovet häiritsisivät silmää. 

Nyt taidan mennä tunniksi ulos nauttimaan ja sen jälkeen koulutehtävien kimppuun. Jälleen kerran totean, kyllä se aika riittää ja kaikkea ehtii kunhan ei pistä energiaa turhaan jurnuttamiseen ja murehtimiseen. Lähellä olin taas langeta siihen.

Aurinkoista lauantaita!

- Minna -

Walk in closet

Tuo sana kuullostaa minun suuhuni vähän

liian hienolta, nyt on siis kyse

vaatehuoneesta.

Minun tuunauksien lähtökohtana on,

että pystyisin aina  hyödyntämään

jo olemassa olevia esineitä ja kalusteita.

Koska tarvitsin vaatehuoneeseen lokerikkoa, 
sellaista kuin keittiössä on.  
Niinpä se, siirtyi tänne

(huom. ruskeakaan ei ole keittiössä)

ja täällähän se on ihan omiaan
ja todella tarpeellinen.

Lokki myös häiritsi keittiössä ja

yllätys yllätys sekin on täällä.

Sen aikaa kun se ei enää kyllästytä.

Kristallikruunuhan se 

walk in closetissa pitäisi olla.

 

Korujen takana näkyy pieni pala 

lastenhuoneen boordia, minä tämä huone aiemmin toimi.

 

Koruja koruja, palkitsin itseäni

onnistumisesta

uusilla koruilla

ja 

sen lienen ansainnutkin,

minulla kun ei ole sitä miestä joka ostaisi,

vai ostaako he nykyään???

 

Kenkiä, rakastan kenkiä,

etualalla näkyvät 
kengät ovat äärettömän

huonot jalassa,

mutta onhan niitä kiva katella.

Laukkuja laukkuja 45 kappaletta 
merkkilaukkuja,

olen aina sanonut pojalleni, 

että jos ei muuta peri

ainakin laukkuja.

 Vaatteita vaatteita, mikä parasta

ei tarvii moneen vuoteen ostaa,

niitä löytyy.

Olen todellakin yrittänyt

täyttää elämäni tyhjyyttä shoppailulla.

Yllä olevia kuvia suorastaan häpeän,

kuinka hölmö olenkaan ollut, 

kaapit täynnä, mutta en sillä kuitenkaan

saavuttanut tyytyväisyyttä elämässä.

Onneksi havahduin!

 

Lamppu vaihtunu...vai syttyny????

 

  

Eilen kiukuttelin,

tänään iloitsen,

ihmeellinen on tämä 

ihmiselo.

Ruokatilan tarraan olen 

todella tyytyväinen,

kokeilen mustaa

lamppua lokin  

tilalle,

mitäs mieltä olette,

kumpikos on parempi??

 Olohuoneen valaisimet ovat mustia

ja sieltä

suora näköyhteys

ruokailutilasta.

Oi voi johdot roikkuu tuolla,

lattialla,

mutta ei voi mittään.

Tänään ei mikään haittaa.

 

  

No, mikäs nyt mulla,

kun näin iloitsen....

.... 3 ilahduttavaa asiaa,

1. näin unta, heräsin yöllä ja kirjoitin unen ylös.

-siinä voisi olla tulevaisuuden suunnittelma.

2. Serkkuni laittoi muutaman kuvan kodistaa,

jos mieleen tulisi ideoita

ja voi että innostuin, niitä ideoita

pulppusi ja pulppusi

ja niiiin nautin siitä.

3. Sain ihana sähköpostin

kolmen koti rannikolla

blogin kirjoittajalta Pialta, kiitos,

et tiedäkkään kuinka viestisi 

lämmitti sydäntäni.

Sellaista sunnuntaina,

nyt punnitsen 

ulos vai kirjan ääreen.

Olen niin kovasti ahertanut,

että hemmottelen itseäni 

kirjalla.

Olen sen ansainnut!!

Kirjalla mikä kertoo enkeleistä,

todella mielenkiintoista....