Uusi vaalea villamatto

 

Kaupallinen yhteistyö matto.fi

Muistan niin päivän, kun innostuin maalaamaan männyn värisen laminaattilattian valkoiseksi, tässä ohjeet. Maalaus muutti täysin koko asunnon ilmeen ja pitkään halusinkin olla ilman mattoja, halusin vain ihastella tuota vaaleaa lattiaa. Jossain vaiheessa innostus laantui ja aloin kaipaamaan lämmintä mattoa jalkojen alle. Montaa mattoa meillä ei vieläkään ole, joten kun matto.fi kysyi haluanko tehdä yhteistyötä vastaus oli että ehdottamasti kyllä. Meille saa tulla uusi matto, ruokahuoneeseen tarvitaan lämmikettä jalkojen alle ja pehmeyttä tilaan.

Matoksi valikoitui Sumack villamatto ja väriksi new ivory. Tässä matossa ihastuin tuohon kudokseen, se tuo kivasti rouheutta vaalean hieman kiiltävän lattian rinnalle. Nyt kelpaa istuskella pöydän ääressä töitä tehden tai ystävien kanssa rupatellen, ei tarvii tuplavillasukkia jalkoja lämmittämään, matto hoitaa nyt lämmityksen. Vähän tuo vaaleus aristaa, mutta villamattoa kuitenkin suositellaan ruokapöydän alle. Tästä matto.fi:n postaukseen ja ohjeisiin maton valintaan ruokapöydän alle.

Matto on valmistettu käsin ja on kestävä ja laadukas. Villamatto on myös helppohoitoinen ja kestävä. Villa hylkii likaa ja sopii hyvin myös elänperheisiin. Jokainen näistä matoista on uniikki ja taitavien käsityöläisten kutoma. 

Villmaton hoitokin on yksinkertaista: Kevyt imurointi ja tuuletus, tuoreiden tahrojen poisto kostealla, vaahdotetulla (Marseille-saippua) sienellä tai liinalla. Vesipesu 30 astetta.  

Niin kuin yleensä, meidän kotiin uudet asiat tulee vähän niin kuin vahingossa. Nyt tämä matto ja jokunen kuukausi sitten tuli lipasto. Tuo turkoosi lipasto on Murun kodista mihin se ei nyt mahtunut. Täytyy kyllä toivoa ettei se mahdu seuraavaankaan kotiin, sillä olen ihan super ihastunut siihen. Minä kun tykkään rouheasta ja rosoisesta ja sitä tuon lipaston pinta on. Väri on herkullinen, tosin täällä täysin uusi, mutta tykkää tykkään ja kovasti tykkäänkin.

Kiitos, Matto.fi yhteistyöstä, käykää kurkkaamassa upeaa mattovalikoimaa. 

Keväisin terkuin

- Minna -

Ensimmäisenä adventtina

Katsoin ulos, vesipisarat täyttivät ikkunan, lumesta ei tietoakaan. Pimeys valtasi kodin, muttei onneksi mieltäni. Tänä vuonna joulutunnelma hiipii hiljalleen, koristelukin saa vielä hetken odottaa. Sentään Murun koulussa tekemän adventtikynttelikön kaivoin esiin. Yksin kynttilän siihen sytytin, joten hieman haikeutta oli ilmassa. Tunnelmointi kun toisten kanssa on kaksin verroin mukavampaa, vaikka omasta seurasta suunnattomasti nautinkin. Yksi toive kyllä olisi, lopu jo vesisade, edes pikkasen lunta, kiitos.

Mukavaa joulun odotusta!

- Minna -

ps. Tais osuu isot ja äffät oikein kun pimeestäkin tuli noin valoisaa ;D.

Meillä myllertää

Nyt myllertää Meidän harmoniassa, silleen tosi hyvällä tavalla. Tuntuu kuin mikään ei olisi enää niin kuin ennen. Yritänkin kaksin käsin pysyä kaiken muutoksen mukana. Tietysti kun mielessä myllertää, niin kotonakin myllertää. Metallikaapin vallatessa olohuoneen nurkan, piti Sectolle löytää uusi paikka. Se päätyi tällä kertaa eteiseen lipaston päälle. Siinä se Murun ostamien kukkien kanssa toivottaa tervetuloa. Tuota kuvaa katsoessani tajusin, että kaikki esineet siinä on ilmaiseksi saatuja, joskus onnistaa.

Blogissa hiljenee nyt loppuviikoksi,

antaudun täysin myllerryksen vietäväksi!

- Minna -

Muutosta muutosta

Tänään saan kodin täyteen ihania naisia ja niinpä tässä odotellessa innostuin naputtelemaan lisää kehyksiä seinälle (siis mun pitäisi siivota). Vielä kun jostain keksisi täytettä niihin, jotain väriä olisi nyt etsinnässä, kyllä väriä. Nyt kun katselen tuota kuvaa, niin onhan nuo uudet kehykset vähän hassun näköiset tuossa. 

 Tulla tupsahti olohuoneeseen pöytäkin ja sohvakin on muuttanut muotoaan, mutta niistä myöhemmin enemmän. Minulla on ollut pitkään iso halu muuttaa kaikki täällä kotona. Poistaa kaikki pieni ja sievä, tilalle toivoisin jotain aivan muuta. Mitä se muu sitten on, on vielä hieman hakusessa, mutta kyllä se tässä pikkuhiljaa alkaa selkeytymään. Nyt oikeesti tartun imuriin ja jatkan joku toinen päivä.

Kivaa lauantaita!

- Minna -

Monta naarmua myöhemmin

Niin todellakin, nyt on meidän olohuoneen maalattu laminaattilattia naarmuja täynnä. Yksi pimeä ilta innostuin taas uudelleen olohuonetta veivaamaan. Musiikin pauhatessa ja aivan fiiliksissä enpä tullut huomanneeksi, että yhden sohvanjalan alla oli pieni kivi. Iloisesti sinne tänne siirtelin, mutta aamulla ei sitten ollutkaan näky kovin kiva. Jäljistä päätellen olen sohvia veivannut joka ikisessä olohuoneen kolkassa ja loppujen lopuksi sohvat ovat oikeastaan samoilla paikoilla kuin ennenkin. Ainoastaan käsinojallinen sohva muutti ikkunan eteen.  No, taas kerran totean, että tekevälle sattuu. Onneksi maalilla tästäkin selvitään, joten taitaapa olla meillä edessä lattian maalaus.

Oikein pirteää perjantaita!

- Minna -

Tästä laminaattilattian maalausohjeisiin

Kiltti eteinen

Meidän eteinen, kenkien valtaama valtakunta, lattialla lojuvien laukkuja lepopaikka, totaalinen hallitsematon sekamelska. Voisitko please pysyä siistinä edes yhden siivouspäivän jälkeisen päivän, tuollaisena kuin tuossa kuvassa. Olisi niin kiva edes joskus tulla kotiin siistiin eteiseen. 

- Minna -

Lounas super seurassa

Sain tiistaina lounaalle kaksi ihastuttavaa daamia, toinen juuri hieman alle 70 vuotta ja toinen hieman yli. Tarjosin heille fenkolipiirakkaa, reseptin olen poiminut Kirjatoukka ja Herra Kamera -blogista. Oi ja tuota herkullista piirakkaan tulen takuulla tekemään toistekin. Hyvä ruoka parempi mieli, mahtava seura, niin hups lounas venyikin iltaan. Minä en tosin meinannut pysyä näiden vauhtimimmien vauhdissa. Kiitos vieraille, otetaan pian uudestaan!!

- Minna -

Maalattu laminaattilattia

Aina kun aurinko näyttäytyy ja valkoinen lattia hohtaa,  olen tyytyväinen. 
Onneksi uskalsin noin kaksi vuotta sitten maalausprojektiin ryhtyä. 
Hyvin on maali pysynyt ja voin lämpimästi suositella laminaatin maalaamista. 
Tästä maalausohjeisiin.

Mukavaa maanantaita!

- Minna -

Perjantain tunnelmia

Uusi kuvakulma ruokahuoneeseen, olohuoneesta katsottuna. Tästä seinästä jokunen vuosi sitten purimme kipsilevyt pois, jotta saimme tilan avonaiseksi olohuoneeseen. Kantavat tolpat tosin piti jättää paikoilleen. 

Täällä ruokahuoneessa ennen perjantai-illat vietetimme ja viikon kuulumiset Murun kanssa vaihdoimme. Tottujen tapojen muuttuminen on juuri niitä hetkiä, kun todellakin tajuaa, miten kaikki on toisin. Nyt on aika totutella uusiin tapoihin, joten minun perjantai-illat kuluu sohvalla Vain elämää -ohjelman parissa seurana nessupaketti, Muru bilettää Oktoberfestissä ja kumpikin nauttii täysillä. 

Mukavaa perjantai-iltaa!

- Minna -

Silmä tottuu

Voi kuinka tuo meidän uusi tuoli voisi olla monessa paikkaa. Keittiössä Murun tuolina oleilee, mutta tänne ruokailutilaan sen alunperin hankin.  Rakkaalla lapsella monta nimeä ja rakkaalla tuolilla monta paikkaa. Vähän uusia kuvakulmia myös ruokailuhuoneestamme. Miten sitä jämähtääkin siihen samaan kuvakulmaan, eikä osaa katsoa kodin tiloja eri vinkkelistä. 

Kuvassa näkyy myös iän ikuinen johto-ongelma, miten ne voikin olla niin vaikeaa saada nätisti laitettua. Omaa saamattamuuttahan se on, joidenkin asioiden kanssa sitä on niin tosi tarkka ja toiset asiat vaan jää ja silmä tottuu. Saisinkohan tänään otettua itseäni niskasta kiinni ja naputtelisin tuon johdon piiloon?  Enpä saanut, pakko oli pongahtaa ulos aurinkoon, ehkä huomenna.  Todennäköisempää on, että muutaman kuukauden päästä bloggaan samasta asiasta.

Onko teillä kodissanne asioita, mitkä vaan jää roikkumaan?

- Minna -

Tänään on helppo hymyillä

Montaa kuvaa itsestäni en ole blogiini laittanut.

 Nyt meinasin ihan repäistä, koska

tänään on helppo hymyillä.

Kiikkua ja nauttia,

ei haittaa Murun tavarat levällään,

ollaan vaan ja iloitaan päivän tapahtumista.

Tänään oli hyvä päivä,

tulevaisuuden suunnitelmat etenivät

askeleen eteenpäin ja nyt vain toivon,

että se oikea harjoittelupaikka löytyy.

Sain myös mielenkiintoisen yhteydenoton,

mutta siitä myöhemmin lisää.

Yllätyksiä täynnä tämä päivä,

jotta pysyin maan pinnalla, lähdin

ihanan ystäväni kanssa 9 kilometrin lenkkille.

Rupattelua ja ajatusten vaihtoa, 

ihan parasta, ei tuntunut kilometrit miltään.

Miten voinkin olla tänään näin onnekas.

Onnekasta viikkoa kaikille!

- Minna -

Kunpa tämän voisi muuttaa

1997, kun tätä asuntoa suunniteltiin,

pieni vauva viereillä, kiireessä ja väsyneenä.

Ei osannut kaikkea pohjakuvasta hahmottaa,

 esimerkiksi tätä näkymää ulko-ovelta,

keittiön lavuaariin,  tiskikoneelle ja jääkaappiin.

Ärsyttää minua suunnattomasti.

Tässä oviaukossa on ollut näköesteenä monenmoisia viritelmiä.

Tänä aamuna se taas iski, se iskee aika ajoin,  se kysymys,

mitähän tuohon taas keksisi?


Yleensä kysymyksen herättää sekainen tiskipöytä, kun vain
 siivoaisi, juuri niitä kestää alle minuutin, tee heti asioita.
 Sisustusintoilijalla heti muutos mielessä...
 ...hmmmm... keittiöön pääsee myös olohuoneesta, 
jos sulkisi tämän aukon, tulisi vähän kiertämistä, näkymä peittyisi. 
Onko järkee vai ei??? 

EHKÄ EI

 Pohtii ja miettii, itse sokaistuu,
 jos jostakin löytyisi helppo ratkaisu, 

mitä en vain itse keksi.

Onneksi ärtymys, hieman laantui, kun avasin ikkunat, 

raitisilma ja lintujen viserrys valtasi huoneet.
Lämmitin sunnuntai saunan ja
päätin ottaa ihan rennosti.


Mukavaa sunnuntaita!


- Minna -

MEIDÄN TYYLI

Niin mikä on meidän tyyli,
sitä olen monesti miettinyt.
Ehkä se on muotoutunut varkain.

Etukäteen suunnittelematta,

esineet päätyvät meille yleensä vahingossa,
toisen ylimääräisenä tai hetken mielijohteesta.
 Sen jälkeen niille etsitään paikka.
Joskus se vie aikansa, joskus natsaa heti ja 
toisinaan tulee huti.

Vähän niinkuin muutenkin elämässä,

yksi asia johtaa toiseen, suunnittelematta.

Merkityksen ja oikean paikan ne löytävät

ajan kanssa.

Olisihan se helpompaa 

mennä suunnitelman mukaan.

Vaan ei se taitaisi kuitenkaan mennä niin!

- Minna -

Uusia kuvakulmia

Taidanpa nyt urakalla tehdä näitä haasteita.

Sain myös haasteen yhdeltä suosikki blogiltani,

Modernin puutalon Merviltä

kiitos!

- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, 

tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, 

tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai 

yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja 

käy laittamassa linkki postaukseesi myös 

KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).

KOTILA -blogiin, klik
- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
- Have fun!

  

Istuin eteisen rapulla,istun siinä hyvin usein,

milloin lähettämässä Murua matkaan,

milloin odottelen vieraita.

Tuli mieleen, että tässähän se on,

se uusi kuvakulma.

Tästä näkyy maalattua laminaattilattia hyvin.

Tosin minun kuvaustaidosta johtuen,

se näyttää harmaalta, valkoinen on.

Lisäksi eteisessä roikkuu lempikassini,

niistä en ikinä luovu!

Yläkulmasta katsottuna tosiaan

kaikki näyttää niin erinlaiselta.

...ja oikeastaa juuri silloin oivalsin,

tässä on se värimaailma

 mitä kotiini haluan.

Nyt lähden ulos nauttimaan auringosta ja
huomenna taas
höpisen omia höpinöitäni!!

- Minna -


Unohdin edellisestäkin haasteesta haastaa eteenpäin,
napatkoon sen ja  tämän ken haluaa!!!

Ajatuksia bloggailusta

En tiennyt marraskuussa bloggailusta juuri mitään. 

Ystäväni askartelublogia olin lukenut, en muita.

Hetken mielijohteesta sitten aloitin,

minulle oli saavutus, kun onnistuin blogin luomaan,

tumpelo kun koneiden kanssa olen.

Nyt 8 kuukautta blogia kirjoittaneena,

en voi kuin ihmetellä,

mitä kaikkea tämä on tuonut mukanaan.

Sana blogiyhteistyö oli aivan uutta.

Enkä ymmärtänyt kun minulle 

tarjottiin By Lassenin Kubusbowl kulhoa.

Monta viestiä roskiin pistin,

kunnes ymmärsin.

Onneksi ymmärsin,

siinä se kulho eteisessä ilahduttaa.

Suurin riemu tulee siitä,

että olen pystynyt antamaan vinkkejä ja ideoita.

Suosituin tekstini onkin ollut

laminaattilattian maalaus ohje. klik 

Moni on innostunut ja ihmetellyt

voiko sitä oikeasti maalata.

Jakaminen se kai bloggauksen 

yksi tärkeimpiä puolia on.

Sitten kotiani pyydettiin lehteen,

juttu ilmestyy tämän kuun lopussa.

Yksi ehdottomasti parhaimpia asioita on kuitenkin,

uusien ihanien ystävien löytäminen.

Sitä en voinut kuvitellakaan,

että voi saada niin 

läheisiä hyviä ystäviä

blogin kautta.

Itselleni ajattelin blogia 

päiväkirjaksi kirjoittaa,

nyt blogiani pyydetään blogiyhteisöön,

kyllähän se mieltä piristää ja 

jotain taidan tehdä oikein.

Kuvaan, mitä en ollut koskaan ennen tehnyt.

Kirjoitan mitä milloinkin mieleen tulee ja

siitä tykätään.

Sydän pakahtuu onnesta!!!

Nyt kysyisinkin mielipidettä,

mitä mieltä olette blogiyhteisöistä,

oletteko bloggaajat olleet tyytyväisiä?

En halua, että minua rajoitetaan,

tämän täytyy olla vapaata ja kivaa.

Tässä ruokapöydän ääressä bloggailen,

Olen yllättynyt kuinka

uskallan jakaa omia 

ajatuksia ja tuntemuksia,

toivon että ne herättävät

mielipiteitä, ajatuksia ja ideoita.

Mitähän tämä Neiti Harmoniaa nyt tekisi?

(Neiti tulee siitä, kun eronnutkaan nainen ei saa

sitä titteliä takaisin, niin ainakin täällä voin olla Neiti)

Sitäkin olen miettinyt,

pitäisikö olla mukana omilla kasvoilla ja nimellä.

Antaisiko se teille lukijoille enemmän?

Monta ajatusta ja kysymystä,

olisin iloinen mielipiteistänne!

- Neiti Harmoniaa -

Uusi asukas

Sadepäivä

siivouspäivä ,

sisustuspäivä,

pitkästä aikaa sisustuspäivä ja 

sormet syyhyää.

Meille kotiutui 3 uutta tuolia,

joten kohta meillä maali taas roiskuu.

Mutta minkä värinen maali?

Vai pitäisikö olla kaikki erinvärisiä?

 

Neiti on edelleen tyytyväinen,

maalattuun laminaattiin ja 

se nyt mielestäni mahdollistaakin,

melkein minkä väriset tuolit tahansa.

Niin mutta ruokahuoneen seinä...

..hmmmm onko niin että maalaus paisuu.

Sillä tuppaa olla meillä tapana tehdä niin.

Minulla kävikin vieras viikonloppuna,

joka oli aivan kauhuissaan,

miten voin asua niin musta-valkoisessa kodissa.

Mehän itse luomme oman ympäristömme ja 

elämämme, jokainen tarviin omanlaisen ympäristön.

Meillä ainakin toistaiseksi on näin,

mutta huom. sanalla toistaiseksi.

Nyt urakan kimppuun, mukavaa keskiviikkoa!

- Neiti Harmoniaa -

Keittiö herätti ajatuksia

 

Eilisen sadepäivän puuhastelut,

voi sanoa ettei yhtikäs mittään.

Kuvailua, lukemista ja laiskottelua.
Eikö kukaan tarvii apulaista/oppilasta
sisustuspuuhiin,
täällä olisi yksi vapaaehtoinen
nopea oppimaan ja tehokas.

Kaikki ei näistä minun 

musta-valkoisista kuvista tykkää.

Olen vaan itse niihin niin tykästynyt ja
pääasiahan on että itte tykkää.

Haluaisin että blogini olisi 

hyvin väritön, tylsääkö,

mutta minun maun mukkaan.
 (ja tuo maalattu laminaatti, voi että vielä tykkään)

Muru tuli ja meni,

niinhän ne nuoret nykyään.

Hyvä niin, että on ystäviä ja tekemistä.
Muru tietää,
tukijalka löytyy aina kotoa.
Pakostakin miettii omaa elämäänsä,

mihin ne vuodat ovat hävinneet.
Eipä niitä kannata jäädä miettimään,
tässä ja nyt on hyvä olla.
Murukin vielä kotona asustaa,
siitä nautitaan. 

 

Sokerit on Murun jäljiltä pöydällä,
ihanaa kun ne on siinä ja
sotkua ja jälkiä löytyy joka puolelta, 
meillä on elämää. 


- Neiti Harmoniaa -