Edellisessä postauksessa mietin, mitähän kaikkea kivaa tämä viikko tuo tullessaan. Minulle se toi tällä kertaa kiukkupäivän. Ainahan ei voi olla hyvä päivä se on selvää, eilinen oli minulle TOSI huono päivä. Kiukku ja pettymys oli läsnä koko päivän, ikäviä asioita tupsahti toinen toisen perään. Tuli taas todettua, että kun luulee asioiden olevan huonosti, huononee ne entisestään. Jälkeenpäin huomaa, etteivät asiat alunperin niin huonosti ollutkaan. Ja johonkinhan se kiukku pitää purkaa, eilen sen kohde oli nuoret, jotka olivat jättäneet kaiken hujan hajan. No, kun pyysin riehumistani anteeksi, totesivat he sentään että eihän tuo paha ollut. Se vähän lohdutti.
Tänään asiat näyttävät jo paljon paremmalta. Kaikestahan jollain keinoa selviää, asia kerrallaan. Ihana aurinko valtasi olohuoneen, hujan hajan jätetyt tavarat eivät tänään ärsytä yhtään. Eilisestäkin löytyy jo paljon positiivista. Ehkä kiukuttelu päivät on tehty sitä varten, että ymmärtäisi nauttia niistä pienistä ilon aiheista. Se mikä kiukkupäivänä ärsyttää, voi olla hyvän päivän ilo ja kaikellahan on tarkoitus.
- Minna -








