Eteisessä

Kohta vuosi siitä, kun eteisen mäntyraput innostuin maalaamaan. Onneksi maalasin, se raikasti hurjasti eteisemme ilmettä. Niin tyytyväinen olen eteisen vaaleaan ilmeeseen ja mustaan ikkunanpokaan. Eteisen naulakko, tuo ikuinen murheenkryyni. Siihen jotenkin tuppaa kertymään kasa laukkuja.  Ja niitä laukkuja tällä entisellä laukkuhamstraajalla riittää, mutta niistä jokaisesta iloitsen vieläkin. Ne ovat olleet vuosien mittaan itselle lahjoja sekä palkintoja ahkeroinnista. Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa.

Leppoisaa lauantaita!

- Minna -

Euro ja 50 senttiä

Eilen niin innostuin inspiskuvasta, klik, että olihan se lähdettävä sitä vihreää hakemaan. Vaan eipä löytynyt viherkasvia. Näin kuitenkin kukkakaupan takahuoneessa nämä vihreät lehdet. Niinpä kysäisin saisiko niitä ostaa ja saihan niitä. Hinta näille tuli kokonaiset 1,50 €, joten ei tullut reissu edes kalliiksi. Katostaan kauanko tuossa maljakossa kestävät, ehkä juuri sen ajan, kun vihreä viehättää.

Mukavaa perjantaita!

- Minna -

Vihreä viehättää

Meillä ei ole, kuin muutama pienen pieni viherkasvi. Muistan hyvin ajan, kun koti oli viherkasveja täynnä. Yllättäin huomaan  ihailevani kuvia, missä vihreitä yksityiskohtia. Apua, mitä tämä merkitsee, eihän ihan vielä voi olla kevättä rinnassa, eihän. Nyt kuitenkin mieleni tekisi lähteä tuohon hurjaan myrskyyn ja kukkakauppaan viherkasvia ostamaan. 

Kivaa torstaita!

- Minna -

Lainatun kuvan lähteet:
 Residence/Pia Uhlin, Hitta Hem/ Kristofer Johnson 

Paikka Festivoille

Kaivoin kaappien kätköistä Festivot esille, ne ei ole viime aikoina löytänyt meillä paikkaa. Periaatteeni mukaanhan ne siinä tapauksessa pitäisi myydä, vaan en millään raaski. Joten tänään seikkailen Festivot käsissä ristiin rastiin kotia. Etsin juuri sitä täydellistä paikkaa ja voi hyvin olla että se on taas kaapin perällä. Haluaisin niin antaa näille uuden mahdollisuuden, mahdollisuuden jälleen hurmata minut.

Mukavaa maanantaita!

- Minna -

Matka Müncheniin

Viime viikon lauantaina lähdin Müncheniin. Voi sanoa, että tärisin mä täysin kun minua kentälle kuljetettiin. Lentopelkoisena kaiken maailman rituaaleineni selvisin kuin selvisinkin lennosta. Kaksi läpimärkää nenäliinaa käsissä 2,5 tunnin lennon jälkeen olin turvallisesti Saksan maalla. Olin selvittänyt tarkkaan etukäteen, miten kentältä pääsisin perille. Metro odottikin minua kiltisti asemalla ja siihen siis hyppäsin. En vieläkään voi käsittää, että näin uskalsin vieraalla maalla toimia, mutta perille pääsin. Murun näkeminen oli mahtava palkinto.

Päivät kuluivat kuin siivillä, nautimme pitkistä aamiaisista ihanissa kuppiloissa, kävelimme, pyöräilimme ja tutustuimme Müncheniin kaikessa rauhassa. Helppoa oli kulkea, kun oli mitä parhain opas opastamassa. Opas oli muutaman tunnin päivässä koulussa ja heti hänen kotiuduttuaan suuntasimme taas ihastelemaan kaupunkia. Majapaikkani, Murun perheen talo sijaitsee vain noin 20 minuutin pyörämatkan päässä keskustasta. Kyllä kelpaa tuolla alueella asustaa, niin upeita rakennuksia ja taloja alue täynnä. Taloja ja taloja, kaipa niitä pitäisi linnoiksi kutsua. 

Paljon tuli myös herkuteltua ja kaikkea saksalaista maisteltua. Join jopa olutta (mitä en koskaan tee) pitihän se kun Saksassa olin.  Itseasiassa se maistui jopa ihan hyvälle, kera bratwurstin ja hapankaalin. Muru vei minut myös upeaan sisustusliikkeeseen, mutta siellä en saanutkaan kuvata.  Olisin niin halunnut ottaa teille kuvan 38.000 € maksavasta valaisimesta, mikä oli niiiin kamala. Paljon ehtii näkemään ja kokemaan kuudessa päivässä, olisin kyllä voinut olla vielä kuusi lisää. Eikä pahempia kömmellyksiäkään tapahtunut, ainoastaan yksi pikajuoksu kotimatkalla. Toivottavasti pääsisin vielä keväällä uudestaan, ennenkuin Muru kotiutuu. 

Mahtava reissu takana, nyt tiedän miten Muru siellä asustaa, missä hän liikkuu ja miten upeassa ympäristössä saa viettää vuoden. Nautin niin ja taas kerran totean, minun pitäisi matkustaa enemmän. 

- Minna -

Kuvat:

1. Murun alueen taloja 2. Isarjoki, mikä virtaa läpi kaupungin. Niin ja ihan paras opas ikinä. 3. Marienplatzin kellotornit 4. Aamiais paikka  6. Alueen ihania taloja. 7. Menopelini matkani ajan.

Kotona ollaan

Täällä ollaan taas, hävisin kuudeksi päiväksi Muncheniin Murua moikkaamaan. Viime yönä kotiuduin, olisin kyllä voinut jäädä tuohon kauniiseen kaupunkiin pidemmäksikin aikaa. Kotiin on aina kiva tulla, vaikka haikea oli mieli pois lähteä. Ihanaa, että sain toteuttaa tämän matkan ja niin onnellinen kaikesta kokemastani ja näkemästäni. Parasta tietysti oli aika jonka sain viettää Murun kanssa. Tarkempi selostus matkasta tulossa myöhemmin. 

Oikein mukavaa lauantai-iltaa!

- Minna -

Matkoillani sattuu ja tapahtuu

 Matkustan harvoin, mutta nekin harvat kerrat ovat hyvin mieleenpainuvia. Matkoillani aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Firentzen kentällä olen saanut aikaan palohälytyksen. Kyllä, vessaa vetäessäni vedin väärästä narusta, yhtäkkiä hälytykset soi ja turvamiehet juoksivat ympäriinsä. Minä suu auki, mitä teinkö jotain väärin, juu kyllä tein. Onneksi minua ei kuitenkaan erheestäni rankaistu. Samalla reissulla sattui kyllä kaikkea muutakin, mutta enpä kehtaa niistää sen enempää täällä avautua. No, kaikkihan naurattaa jälkeen päin, erheistä oppii ja matkailu avartaa. Joten jännityksellä odotan tulevaa Saksan matkaani, mitähän tällä kertaa. 

Mukavaa viikonloppua!

- Minna -

Vihdoin valmista

Tämä hyllykön uudelleen järjestäminen ei ollutkaan ihan helppo projekti, mutta se saa luvan olla noin. Tuli jopa ärräpäitä, mutta niitä vain tarvittiin, jotta tavarat asettuivat paikoilleen. Nyt olisi hurjasti ylimääräistä tavaraa kirpparille, onkohan meillä kohta enää mitään. 

Nyt otan ihan rennosti!

- Minna -


Tästä veivaus postaukseen ja tästä miten hylly aikoinaan syntyi.

Musta lattia

Mikä loft asunto New Yorkissa. Musta lattia on kyllä tosi makee, 

ainakin juuri tässä asunnossa. 

Tiistai terkuin

- Minna -

Kuva: Source: Elle Décor Photography Karin Kohlberg

Voihan veivaus

Kaikki alkoi perjantai-iltana, kun juuri ennen nukahtamista keksin, että käännän kaikki ruokailutilan hyllyn kirjat nurinpäin. Nyt riitti minulle värien kirjo. Niinpä lauantai aamuna ryhdyin tuumasta toimeen ja illalla kuuden jälkeen totesin, ei tästä mitään tule. Koko päivän olin käännellyt, väännellyt, vaihtanut esineiden paikkaa, poistanut kirjat kokonaan, kokeillut ja kokeillut. Hyllykkö ei nyt vaan tahdo asettua paikoilleen tai siis ne hyllykön tavarat. Toivottavasti tänään on parempi päivä ja hyvät ideat vain pulppuavat mieleeni. Miten se joskus voikin olla niin vaikeaa, jo kävi mielessä että pitäisikö palata pisteeseen mistä aloitin. EI, nyt jatkan valitsemallani tiellä. Joten blogissa on nyt huoltotauko (tai siis paniikinomainen tavaroiden asettelutauko) kunnes hyllykön jokainen esine on oikealla paikalla. Toivotaan ettei tauko kestä, kuin huomiseen!

Touhukasta uutta viikkoa!

- Minna -

Jännää kivaa

Arvatkaas mitä touhisin tuossa koneella juuri ennen kuvan ottamista? Tilasinpa lentolipun, kädet täristen painoin nappia. Matkustan harvoin, eikä lipun osto netistä ole minulle mitenkään tuttua. Toivottavasti en joudu Timbuktuun vaan Saksaan. Murun perhe lähtee reissuun ja minä lähden hänelle seuraksi. Tämä tuli niin yllättäin, etten vielä oikein ymmärrä koko asiaa. Hyvä niin, ettei tämä lentopelkoinen menetä pitkäksi aikaa yöuniaan. Mutta onpas kivaa lähteä pitkästä aikaa maailmalle.

Mukavaa viikonloppua!

- Minna -

Vanha lokerikko

Eräänä päivänä kävelylenkiltä tälläisen lokerikon kanssa 

kotiin palasin, kiitos pikkuveikalle kuljetusavusta!

Mitä mä tällä teen - ei aavistustakaan

Mihin se meillä mahtuu - ei mihinkään

Voiko tälle tehdä jotain - juu tuunata

No, minkä väriseksi - ei ainakaan mustaksi

Missä sitä säilytän - keskellä eteistä
Milloin alkaa tuunaus - ehkä huomenna

Pakko tää oli mukaan napata, kun kerran ilmaiseksi tarjottiin ja
 eiköhän tästä vielä hyvä tule, kun saisi tuunaus muudin päälle.


- Minna -

Motivaatio farkut

Sanattomaksi menin, kun jouluaattona paketin avasin. Ystäväni uskomattomalla lahjallaan täytti minun toiveeni Please farkuista. Niinpä viime viikolla ne kipaisin hakemassa. Taisi tämä typykkä ostaa vähän liian pienet farkut, joten nyt niitä yritän kovasti kotona venyttää, vaan eipä taida näihin kiloihini venyä. Joten ei kun lenkille, nämä farkut on kyllä hyvä motivaattori.  

- Minna -

Maalattu laminaattilattia

Aina kun aurinko näyttäytyy ja valkoinen lattia hohtaa,  olen tyytyväinen. 
Onneksi uskalsin noin kaksi vuotta sitten maalausprojektiin ryhtyä. 
Hyvin on maali pysynyt ja voin lämpimästi suositella laminaatin maalaamista. 
Tästä maalausohjeisiin.

Mukavaa maanantaita!

- Minna -

Mitäs nyt?

Nämä terhot sain tuliaisina Saksasta, ne on niin suloiset, etten malttanut niitä vielä pois laittaa, vaikka kuusen uuden vuoden aattona viskasinkin pihalle. Koti on taas hiljainen ja tänään on ollut hieman haikeutta ilmassa, mutta kyllähän tähän hiljaisuuteen taas tottuu. Uusi vuosi herättääkin paljon kysymyksiä, tosiaankin mitäs nyt? Kaikki alkaa taas alusta, vuosi on täynnä tyhjiä sivuja ja sormet syyhyääkin jo kovasti niitä täyttämään. Luottavaisin mielin uuteen vuoteen, mitähän ihanaa tämä vuosi tuokaan tullessaan, no, ainakin kuntokuurin. Terhoistahan alkaa uusi kasvu ja uskonkin, että kohta alkaa tapahtumaan paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä.  

Sunnuntai terkuin

- Minna -

Matka jatkuu

Niin ihanaa, kun sain Murun jouluksi kotiin, mutta liian  nopeasti ovat nämä kaksi viikkoa menneet. Muru on hurjasti itsenäistynyt Saksassa, saanut varmuutta sekä luottamusta itseensä. Hänestä on kasvanut nuori aikuinen. Lomalla on Murulla menoa riittänyt, eikä äidille ole ollut kuin hetki silloin tällöin, niinhän sen tosin kuuluukin olla. Jokaisesta yhteisestä hetkestä olen täysillä nauttinut ja olen myös tajunnut, että minun roolini on muuttunut. Kasvatus on suurimmaksi osaksi tehty ja nyt tehtäväni on enemmänkin olla taustalla tukena, hän tietää tarvittaessa olen aina paikalla. Juuri nyt hieman haikeutta ilmassa, mutta kuitenkin voin luottavaisin mielin huomenna päästää tämän nuoren miehen takaisin Saksaan. Se on hänen toinen koti, niinkuin hän sanoi. 

ja jestas onhan tuo Muru niin tyylikäs ja komea nuori mies. Hän on pienestä asti tiennyt oman tyylinsä ja rohkeasti sitä toteuttanut. Ei ole välittänyt muiden sanomisista, mistä on todella ylpeä. Minä taas olen aina tiennyt, tänne hän ei jää, maailmamatkaajan verta on hänen suonissaan.

Hyvää matkaa Muru!

- Minna -