Voihan veivaus

Kaikki alkoi perjantai-iltana, kun juuri ennen nukahtamista keksin, että käännän kaikki ruokailutilan hyllyn kirjat nurinpäin. Nyt riitti minulle värien kirjo. Niinpä lauantai aamuna ryhdyin tuumasta toimeen ja illalla kuuden jälkeen totesin, ei tästä mitään tule. Koko päivän olin käännellyt, väännellyt, vaihtanut esineiden paikkaa, poistanut kirjat kokonaan, kokeillut ja kokeillut. Hyllykkö ei nyt vaan tahdo asettua paikoilleen tai siis ne hyllykön tavarat. Toivottavasti tänään on parempi päivä ja hyvät ideat vain pulppuavat mieleeni. Miten se joskus voikin olla niin vaikeaa, jo kävi mielessä että pitäisikö palata pisteeseen mistä aloitin. EI, nyt jatkan valitsemallani tiellä. Joten blogissa on nyt huoltotauko (tai siis paniikinomainen tavaroiden asettelutauko) kunnes hyllykön jokainen esine on oikealla paikalla. Toivotaan ettei tauko kestä, kuin huomiseen!

Touhukasta uutta viikkoa!

- Minna -

Viikko vierähtää

Viikon teemana on ollut, miten pääsen karkuun vesisadetta. Kuin ihmeen kaupalla olen onnistunut ja selvinnyt reissuiltani kuivana kotiin. Toki mahtuu viikkoo paljon aurinkoakin, tänä aamuna aurinko valloitti olohuoneeni. Aurinko ja iloa on tuonut  myös ihanat kohtaamiset, monta uutta tuttavaa ja rakkaan blogiystävän vierailu (mistä myöhemmin lisää). Rankkasateista huolimatta, tästä taitaa tulla viikko täynnä aurinkoa.

Ihkuu torstaita!

- Minna -

Löysin aarteita

Pääsinpä tänään käymään paikassa, 

mikä teki minut sanattomaksi.

Sisustajan taivas,

vanhoja esineitä pilvin pimein,

kasoittain puulaatikoita,

huonekaluja, astioita, purkkeja ja 

purnukoita loputtomasti.

Ajan kuluttamia, 

niin minun mieleen,

juuri sellaisia esineitä mitä voisin

ajatella kotiini, yhdistää valkoisen kanssa,

tuomaan sitä rosoisuutta.

Niin pyörällä olin päästäni,

etten oikein osannut mihinkään tarttua.

Jostain kumman syystä mukaan tuli

 vanha rikkinäinen viulu.

Liekö tuo värimaailma viehättänyt,

vai haaveilenko vielä musikantin urasta.

Iso puulaatikko ja yksi suksi.

Olen vastustellut vanhoja suksia,

tuntuu, että niitä näkee kaikkialla.
Niin nyt meilläkin, mutta

 ehkä siitä voi kehitellä jotain ekstraa.

Vieläkin ihmeissäni näkemästäni,

kiitos ystävälleni, 

että vei minut paikalle,
sieltä riittäisi varmasti muillekin.

Ehkä täytyy poiketa uudestaan,

ruosteiset kannut jäi mieleen....

- Minna -