Maukkaat piparit

Jouluun kuuluu ehdottomasti perinteet, 

yksi sellainen meillä on Murun tekemät piparkakut, 

mitkä yleensä paistamme aaton aattona kuusta koristellessa. 

Tässä maukkaiden pipareiden ohje:

1 1/2 dl siirappia

3 dl sokeria

200 g voita tai margariinia

1 1/2 dl kuohukermaa

1 rkl inkivääriä

1 rkl kanelia

1/2 rkl nelikkaa

noin 11 dl vehnäjauhoja

1 rkl soodaa

Lämmitä siirappi, sokeri ja voi niin että ne sulavat. Ota kattila pois liedeltä, lisää kerma. Sekoita mausteet, sooda ja 1 dl vehnäjauhoja kuljossa. Lisää ne taikinaan, anna jäähtyä. Lisää loput jauhot ja sekoita kunnolla. Anna taikinan seistä yön yli kylmässä peitettynä. Ja eikun leipomaan. Paista 175 astetta noin 7-8 minuuttia ja herkuttele.

Leipomisen iloa!

- Minna -

Otan kaiken irti

Ihanaa on perjantai, nautin vielä hetken hiljaisuudesta ja omasta ajasta. Sillä aivan pian koti täyttyy elämästä, eteinen lattialle jätetyistä kasseista, kylpyhuone pyykkivuoresta ja olohuone karkkipapereista. Kyllä nuoriso saapuu kotiin viikonlopun viettoon. Tänään hemmottelen heitä, sillä tiedän, kohta koittaa aika muuttaa omaan kotiin. Otan kaiken irti jokaisesta hetkestä mitkä äidille vielä suodaan. 

Mukavaa viikonloppua ja 

onnea jo etukäteen kaikille isille!

- Minna -

Äidin onnea

Nyt meillä on ylioppilas, voi sitä onnen ja ilon määrää. Juhlapäivän saimme viettää kaikkien rakkaiden läsnäollessa. Yksi etappi saavutettu ja monta uutta etappia edessä. 

Toivon rakas poikani tiellesi sopivasti myötätuulta auttamaan sinua eteenpäin, vastatuulet tuokoon mukanaan oppeja. Toivon sinulle rohkeutta tarttua tilaisuuksiin, viisautta ymmärtämään kaiken tarkoituksen ja malttia elää hetkessä. Toivon, että sydämesi pysyy avoinna antamaan ja vastaanottamaan rakkautta. Koe, tunne ja kun siltä tuntuu anna palaa, sillä elämä on juuri tässä ja nyt. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, älä anna minkään muuttaa sitä.

- Onnellinen äiti -

Valmistautumista juhlaan

Mikä ihana päivä, tänään tuli varmistus että saamme juhlia ylioppilasta muutaman viikon päästä. Onnea Eddi! Niinpä aloitin heti valmistelut ja ensimmäisenä laitoin pergola tänään kuntoon. Eilen kävin ostamassa terassin maalaukseen värin ja en kyllä millään malttasi odottaa että pääsen maalaamaan. Meille tulee pitkään haaveilemani musta terassi. Kovin on tuo pergola vielä kalju, kun ei villiviini vielä viherrä ja kukatkin puuttuu. Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin valmistautuu juhlaan.

- tänään niin iloinen Minna -

Iloinen yllätys

Meillä tuppaa käymään niin, että aina kun keksin pergolaan pöydän oli se sitten vanhat laatikot tai kuormalavat, ne lopuksi päätyvät sisätiloihin. Tuskailin tässä jokunen aika sitten, että mistähän uusi pöytä taas keksitään. Meillä kun on ollut vähän sellainen periaate, ettei pergolaan osteta mitään. Kun palasin reissultani, oli Eddillä minulle yllätys. Hän oli kaivanut pihan perukoilta lautoja, etsinyt ruosteisia ruuveja ja tehnyt niistä pöydän pergolaan.  Kiitos kiitos Muru tästä ihanuudesta. Nyt pergolan katto on remontissa, toivotaan että ensi viikolla kaikki valmista ja pääsemme sinne nauttimaan. 

Kivaa perjantaita!

- Minna -

Oma koti kullan kallis

Tällä viikolla olen taas saanut vierailla kauniissa kodissa tai itseasiassa kahdessa. (Instagramissa vilautinkin toista). Ajattelin että kotiin paluu tuntuisi ankealta, mutta kuinkas kävikään. Kun astuin ovesta sisään itselle tärkeät koristeet ja oman kodin joulutunnelma sai minut valtaansa. Yksi rakkaimmista joulukoristeista roikkuukin eteisen taulussa, sen on Muru aikoinaan päiväkodissa tehnyt. Jälleen kerran voin todeta, että on se vaan oma koti kullan kallis.

Mukavaa viikonloppua!

- Minna -

"Äitii, mikä sulle on tullu?"

Syystunnelman luomiseksi, 

keräsin puutarhan viimeiset kukkivat kukat maljakoihin. 

Yhdistin ne lahjaksi saamieni kukkien kanssa ja 

niin oli syysasetelma valmis.

Muru katseli ympärilleen ja totesi: 
"oho äiti miten meillä on näin paljon väriä?,
Mikä sulle on oikein tullu?". 
Niinpä, mutta nyt nautin näistä.

Värikästä lauantaita!

- Minna -

Uusi kaappi

Vieläkin hymyilyttää, kun ajattelin tätä meidän kaapin kuljetus projektia. Ystäväni mainitsi, että hänellä on kellarissa ylimääräinen rautakaappi. Heti innostuin ja äitienpäivän iltana lähdimme Murun kanssa kaappia katsomaan. Kovan kaivamisen jälkeen, kellarista paljastui täysikorkea musta rautainen komistus. Niin päätimme ryhtyä sitä kotiin kuljettamaan. Pienen haasteen toi auto, juu meillä on nykyään Mini. Se osoittautuikin  tilaihmeeksi ja saimme kuin saimmekin kaapin autoon mahtumaan. No, osa tietysti jäi ulos, mutta katsoimme tilanteen sellaiseksi, että pystyisimme ajamaan. Minä nauraa kätkätin takapenkillä Murun ajaessa. 

Vielä en tiedä mihin kaappi meillä asettuu ja onko siihen edes avaimia. Ainakin sain sen ansiosta hyvät naurut ja tuli todettua, että Miniin mahtuu vaikka mitä.

Kivaa lauantaita!

- Minna -

Nyt on vähän hämärä kännykkäkuva, mutta en voinut olla laittamatta, kun oli niin hauskaa!!

Yllätyksiä haasteiden keskellä

Tuntuu kuin olisin viimeiset kaksi viikkoa kulkenut sumussa. Pää on todella täynnä uutta oppia, enkä meinaa ehtiä sisäistämään kaikkea. Sanonta kuin on puulla päähän lyöty kuvaa myös hyvin viimeaikaista olotilaani. Juuri kun olen koulutehtävien kanssa todellisen epätoivon partaalla, jossain kirjaston ja matkatoimiston leiskan suunnittelun välissä, tulee Naistenpäivä. 

Mitäs se minun ihana poikani taas keksikään, yllätti aikaisin aamulla aamiaisella. Kotiin tullessani odotti hän eteisessä kaunis ruusu kädessään. Olipa hän ehtinyt päivällä käydä tervehtimässä kaikkia hänelle tärkeitä naisia ja vienyt jokaiselle oman ruusun, olin sanaton. Kyynelten vieriessä poskellani, hälveni sumu päässäni.

Levitä siipesi, kyllä ne kantaa.  

- Minna -

Vuosikatsaus

Jos vuosi 2014 oli muutosten ja luopumisen vuosi, on vuosi 2015 tuonut paljon uusia upeita asioita mukanaan. Koti on tosin pysynyt melko samanlaisena ja blogikin on jäänyt hieman retuperälle, kun ajatukset ovat olleet aivan toisaalla. Olen todella kiitollinen, että asiat ovat vuoden aikana loksahtaneet paikoilleen ja tulevaisuus on saanut uuden suunnan. Mielenkiintoinen harjoittelupaikka ja koulu ovat tuoneet aivan uuden arjen. Kunhan kaikki uusi tasoittuu, varmasti kotikin kokee taas kasvojen kohotuksen. Kiitos teille lukijat, yhteistyökumppanit ja ystävät kuluneesta vuodesta!

Muutama poiminta vuoden kohokohdista:

Tammikuussa ruokailutilan muutos

 Matka Müncheniin Murua moikkaamaan

 Yllätys onnistui

Oikein hyvää ja onnellista
Uutta Vuotta!

- Minna -

Yllätys onnistui

Viikko sitten järjestin Eddille yllätys synttäri / tervetuloa kotiin juhlan. Vähän sankari aamulla mukisi, kun joutui töihin lähtemään. Mutta työkin oli tarkkaan suunniteltu, jotta yllätys onnistuisi. Viiden aikaan, kun Muru ovesta astui terassilla oli ystäviä ja sukulaisia kokoontunut lähes kolmekymmentä häntä yllättämään. Ei osannut toinen mitään aavistaa ja jälleen näkemisen riemu oli kaikilla suuri.

Ystävävien tekemä lakana koristi sisääntuloa. Minä olin kirjoittanut Murulle puheen, jonka selvisin melkein itkemättä hänelle pitämään. Kirjoitan sen myös tänne, jotta se pysyisi muistoissamme: 

Tänään sinusta tuli täysi-ikäinen, olet ollut minulle vain lainassa ja nyt on aika minun päästää irti. Tästä lähtien olet itse vastuussa itsestäsi. En ehkä ole pystynyt antamaan rikkauksia, mutta sitäkin enemmän olen pyrkinyt antamaan rakkautta. Toivon, etten ole tehnyt sinusta itseni kaltaista, mutta voin tulla sinun kaltaiseksi. Sinä olet ollut suuri opettajani, niin paljon olen kauttasi oppinut. Kun nyt astut aikuisuuteen toivon, että reppusi on täytetty rakkaudella, luottamuksella, uskolla, toivolla ja kunnioituksella, niin itseäsi kuin muitakin kohtaan. 

Täytyy kyllä myöntää, että tuntuu tosi ihanalta, että saan sinut takaisin kotiin vielä muutamaksi vuodeksi. Sekin päivä taas koittaa, että astut eteenpäin. Toivon, että voit pitää kotia turvasatamana ja takkauspaikkana, mihin voit aina tukeutua ja tulla. Oli sitten kyse iloista, suruista tai tyhjästä mahasta. Rakas Eddi, olen äärettömän ylpeä sinusta. Olet osoittanut jo nyt suurta rohkeutta ja uskallusta elämää kohtaan. Anna jatkossakin mennä, mutta muista aina, olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet, omana itsenäsi.

- Minna -

Kuvista kiitos Janina Lindforsille!

Enää muutama päivä

 Pioni on ulkona kauneimillaan, epätoivoisesti yritän sitä sitoa, ettei sateen runtelemat kukat painuisi maahan. Toivon niin, että kukinta kestäisi vielä muutaman päivän. Lauantaihin, silloin on suuri päivä, Muru kotiutuu takaisin suomeen ja täyttää 18-vuotta, todellinen juhlapäivä siis tiedossa.

- Minna -

Tottuuko ikinä?

Huikea viikko takana, niin paljon kaikkea kivaa. Poikani saapui hetkeksi Suomeen ja ehdimme tiistaina pikaisesti tavata Helsingissä. Torstaina hän kotiutui Hankoon ja tänään sanoimme eteisessä jälleen heipat. Eikä kyyneliltä tälläkään kerralla vältytty, vaikka tiedän nyt hän tulee jo 1,5 kuukauden päästä takaisin, joten lyhyt on enää aika minkä hän viettää Saksassa. Ehkei lähtöihin ikinä totu, ne on aina yhtä haikeita. Muistuu mieleen mummoni, joka aina rappusilla pyyhki silmäkulmaa auton lähtiessä pihasta. Äitinä sitä vaan taitaa joskus on vähän hassu.

Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -

Kaikkea jännää

Tänään hieman tunnelmia eteisestä, missä kaikki on ennallaan, jopa johdot mitä olen jo pari vuotta ollut fiksaamassa nätimmin. Näköjään tietyt asiat on minun vaikea saada tehdyksi. No, jos en johtoja ole saanut laitettua, muissa asioissa olenkin ollut tosi tehokas. Kaiken touhun keskellä minut on useampaan otteeseen iloisesti ja jännästi yllätetty. Niin jännästi, että menin ihan sanattomaksi. Arvaamattomia voivat päivät olla ja olenkin niin kiitollinen kaikesta mitä tämä viikko on tuonut tullessaan. 

Ensi viikko se vasta jännä onkin. Muru (ai niin Eddi) saapuu viikoksi Suomeen, tosin vielä en tiedä milloin hänet näen. Toivottavasti ei kotiudu juuri niinä päivinä, kun olen Helsingissä lietsussa. Ensi tiistai on erittäin ratkaiseva päivä ja kiitos teille jotka myötäelätte kanssani. Onneksi jännitys varmasti haihtuu viimeistään keskiviikkona, jolloin tiedossa on blogiystäviä ja takuulla kaikkea kivaa. Hui, miten maltan ensi viikkoon, yritän ainakin ottaa ihan rennosti koko viikonlopun. 

Mukavaa viikonloppua!

- Minna -

Kylässä

Palataan vielä hetkeksi Saksaan ja poikani Aupair perheen kodin tunnelmiin. Koti oli sisustettu klassikoilla, laadukkailla kalusteilla ja hyvin persoonallisella taiteella. Värimaailma on pääosin mustaa ja valkoista. Poikkeuksena olohuoneen valtavan iso taulu, missä pääväreinä viininpunainen, keltainen ja vihreä. Tykästyin niin tuohon kulmasohvaan ruokapöydän ympärillä. Ymmärrän hyvin, että Eddi tässä kodissa viihtyy, niin viihdyin minäkin. Kiitos perheelle, että sain vierailla heidän kauniissa kodissaan.

Nyt on aika alkaa kutsua Murua hänen kutsumanimellään.
Joten tästä lähtien Muru on Eddi. 
Oi oi, nyt iskee ikävä.

- Minna -

Matka Müncheniin

Viime viikon lauantaina lähdin Müncheniin. Voi sanoa, että tärisin mä täysin kun minua kentälle kuljetettiin. Lentopelkoisena kaiken maailman rituaaleineni selvisin kuin selvisinkin lennosta. Kaksi läpimärkää nenäliinaa käsissä 2,5 tunnin lennon jälkeen olin turvallisesti Saksan maalla. Olin selvittänyt tarkkaan etukäteen, miten kentältä pääsisin perille. Metro odottikin minua kiltisti asemalla ja siihen siis hyppäsin. En vieläkään voi käsittää, että näin uskalsin vieraalla maalla toimia, mutta perille pääsin. Murun näkeminen oli mahtava palkinto.

Päivät kuluivat kuin siivillä, nautimme pitkistä aamiaisista ihanissa kuppiloissa, kävelimme, pyöräilimme ja tutustuimme Müncheniin kaikessa rauhassa. Helppoa oli kulkea, kun oli mitä parhain opas opastamassa. Opas oli muutaman tunnin päivässä koulussa ja heti hänen kotiuduttuaan suuntasimme taas ihastelemaan kaupunkia. Majapaikkani, Murun perheen talo sijaitsee vain noin 20 minuutin pyörämatkan päässä keskustasta. Kyllä kelpaa tuolla alueella asustaa, niin upeita rakennuksia ja taloja alue täynnä. Taloja ja taloja, kaipa niitä pitäisi linnoiksi kutsua. 

Paljon tuli myös herkuteltua ja kaikkea saksalaista maisteltua. Join jopa olutta (mitä en koskaan tee) pitihän se kun Saksassa olin.  Itseasiassa se maistui jopa ihan hyvälle, kera bratwurstin ja hapankaalin. Muru vei minut myös upeaan sisustusliikkeeseen, mutta siellä en saanutkaan kuvata.  Olisin niin halunnut ottaa teille kuvan 38.000 € maksavasta valaisimesta, mikä oli niiiin kamala. Paljon ehtii näkemään ja kokemaan kuudessa päivässä, olisin kyllä voinut olla vielä kuusi lisää. Eikä pahempia kömmellyksiäkään tapahtunut, ainoastaan yksi pikajuoksu kotimatkalla. Toivottavasti pääsisin vielä keväällä uudestaan, ennenkuin Muru kotiutuu. 

Mahtava reissu takana, nyt tiedän miten Muru siellä asustaa, missä hän liikkuu ja miten upeassa ympäristössä saa viettää vuoden. Nautin niin ja taas kerran totean, minun pitäisi matkustaa enemmän. 

- Minna -

Kuvat:

1. Murun alueen taloja 2. Isarjoki, mikä virtaa läpi kaupungin. Niin ja ihan paras opas ikinä. 3. Marienplatzin kellotornit 4. Aamiais paikka  6. Alueen ihania taloja. 7. Menopelini matkani ajan.

Kotona ollaan

Täällä ollaan taas, hävisin kuudeksi päiväksi Muncheniin Murua moikkaamaan. Viime yönä kotiuduin, olisin kyllä voinut jäädä tuohon kauniiseen kaupunkiin pidemmäksikin aikaa. Kotiin on aina kiva tulla, vaikka haikea oli mieli pois lähteä. Ihanaa, että sain toteuttaa tämän matkan ja niin onnellinen kaikesta kokemastani ja näkemästäni. Parasta tietysti oli aika jonka sain viettää Murun kanssa. Tarkempi selostus matkasta tulossa myöhemmin. 

Oikein mukavaa lauantai-iltaa!

- Minna -

Matka jatkuu

Niin ihanaa, kun sain Murun jouluksi kotiin, mutta liian  nopeasti ovat nämä kaksi viikkoa menneet. Muru on hurjasti itsenäistynyt Saksassa, saanut varmuutta sekä luottamusta itseensä. Hänestä on kasvanut nuori aikuinen. Lomalla on Murulla menoa riittänyt, eikä äidille ole ollut kuin hetki silloin tällöin, niinhän sen tosin kuuluukin olla. Jokaisesta yhteisestä hetkestä olen täysillä nauttinut ja olen myös tajunnut, että minun roolini on muuttunut. Kasvatus on suurimmaksi osaksi tehty ja nyt tehtäväni on enemmänkin olla taustalla tukena, hän tietää tarvittaessa olen aina paikalla. Juuri nyt hieman haikeutta ilmassa, mutta kuitenkin voin luottavaisin mielin huomenna päästää tämän nuoren miehen takaisin Saksaan. Se on hänen toinen koti, niinkuin hän sanoi. 

ja jestas onhan tuo Muru niin tyylikäs ja komea nuori mies. Hän on pienestä asti tiennyt oman tyylinsä ja rohkeasti sitä toteuttanut. Ei ole välittänyt muiden sanomisista, mistä on todella ylpeä. Minä taas olen aina tiennyt, tänne hän ei jää, maailmamatkaajan verta on hänen suonissaan.

Hyvää matkaa Muru!

- Minna -

Riemua ja kuusen koristelua

  

Sunnuntai oli riemun päivä, voi kuinka tärisin, kun Muru astui lentokentällä näkyviin. Hukutimme hänet halauksiin, eikä onnenkyyneleet meinanneet loppua millään. Koko yö tulikin valvottua, kun ei malttanut mennä nukkumaan, kaikki kuulumiset piti vaihtaa ja kuukausien halipula täyttää.  Voi tätä äidin onnea!

Aaton aattona meillä on tapana koristella kuusi, niin myös tänäkin vuonna. Talo täyttyi Murun ystävistä ja meidän läheisistä. Nuoret paistoivat pipareita ja koristelevat kuusen, vanhusten nauttiessa lämpimästä glögistä ja tunnelmasta. Voi kuinka ihanaa, kun koti on taas täynnä elämään. Muru toikin ihania kuusekoristeita tullessaan, joten vuosienkin jälkeen muistamme tämän joulun ja onnen hetket. 

Oikein ihanaa joulun aikaa!

- Minna -

ps. Juuri ja juuri maltan ottaa kameran esiin, joten kuvien laatu on mitä on, koittakaa kestää.

Muru matkaan

Niin ne vuodet vierii, enkä voinut mitenkään kuvitella, että ainokaiseni vielä moneen vuoteen kodistaan lähtisi. Upean tilaisuuden tullen täytyy siihen tarttua ja niin Muru rohkeasti tarttuikin. Eilen oli se päivä, kun hänet vuoden kestävään matkaan Saksaan saattelin. Ihanaa vuotta Muru, olet minulle todella rakas.

Olemme olleet todella tiivis pari, joten muutos on suuri. Luopuminen on haikeaa, mutta sen aika oli nyt. Arki on erinlainen, minä tyhjässä kodissa, Muru maailmalla upeita kokemuksia hankkimassa. Onneksi Saksaan on vain 2,5 tunnin lento, joten ison ikävän tullessa hyppään koneeseen ja lähden häntä moikkaamaan. Nyt totuttelen uuteen arkeen, arkeen yksin. Onhan tämä myös mahdollisuus meille kummallekin, mahdollisuus johonkin uuteen. Tietäen, ettei välillemme muodostunutta tunnesidettä, voi mikään rikkoa.

- Minna -