Eilen minulla oli juuri
kuvan kaltainen tunnelma,
kun ison puukasan edessä seisoin.
Tunsin itseni todella pieneksi
urakan edessä.
Pilkottiin, kuljetettiin ja kasattiin.
Koska olen intohimoinen takan sytyttäjä,
puuta kuluu hurjasti.
Eilen 3 peräkäryllistä ja tänään vielä 2,
eiköhän sitten talven puut
ole kasassa.
Sisustaminen ja valokuvaus jäänyt pariksi päiväksi.
Tämä on nyt tehtävä,
jotta talvella voidaan nauttia
takkatulesta ja tunnelmasta.
Yläkerrassa odottaisi aulan
keskeneräinen projekti,
mutta siitä ehkä enemmän torstaina.
Aloin miettimään,
missä kaikissa tilanteissa tunnen itseni pieneksi?
Miksi niissä tilanteissa tunnen juuri niin?
- tätä voisi pohtia enemmänkin -
Kiitos Mummi
kiitos Keke,
kun olette urakassa mukana.
Mitä tekisinkään ilman teitä <3
- Minna -