keskiviikko 21. elokuuta 2013

Urakan edessä


Wynn Bullock - Child on Forest Road, 1958

Eilen minulla oli juuri 
kuvan kaltainen tunnelma,
kun ison puukasan edessä seisoin.
Tunsin itseni todella pieneksi 
urakan edessä.
 Pilkottiin, kuljetettiin ja kasattiin.
Koska olen intohimoinen takan sytyttäjä,
 puuta kuluu hurjasti. 
Eilen 3 peräkäryllistä ja tänään vielä 2, 
eiköhän sitten talven puut 
ole kasassa.

Sisustaminen ja valokuvaus jäänyt pariksi päiväksi.
Tämä on nyt tehtävä,
jotta talvella voidaan nauttia 
takkatulesta ja tunnelmasta.
Yläkerrassa odottaisi aulan
keskeneräinen projekti,
mutta siitä ehkä enemmän torstaina.

Aloin miettimään,
missä kaikissa tilanteissa tunnen itseni pieneksi?
Miksi niissä tilanteissa tunnen juuri niin?
- tätä voisi pohtia enemmänkin -

Kiitos Mummi
kiitos Keke,
kun olette urakassa mukana.
Mitä tekisinkään ilman teitä <3

- Minna -
 
kuva 


8 kommenttia:

  1. Meillä myös samaa urakkaa. Itse tosin en ole vielä puita kantanut, mutta ehtiihän tässä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ilmaista kuntoilua, ei tarvii punttisalille mennä ;)

      Poista
  2. On siinä varmasti ollut hommaa, mutta urakka palkitaan myöhemmin takkatulen lämmöllä :-) Oi kun meilläkin olisi takka...

    Hyvää viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homma on kova ja nyt parin päivän huilitauko. Todellakin talvella palkitaan, kun tulesta nautitaan. Takka on ihana, palaa meillä päivittäin.

      Kiitos, hyvää viikon jatkoa myös sinulle!

      Poista
  3. Puutalkoot ovat kova homma...meillä onneksi jo tehty...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kova on homma, hyötyliikuntaa...kohta onneksi meilläkin :)

      Poista
  4. Puutalkoot on täälläkin melkein tehty :) kiva tuo kuva, jossa lapsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin, olen ihan hullaantunut Pinterestin vanhoihin kuviin.
      meillä tuli muutaman päivän huilitauko, mutta suurin osa jo varastossa.
      Päästään talvella nauttimaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!