tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää Uutta Vuotta!


Illalla aloin miettimään, iski pienoinen paniikki.
Mitä jos ensivuosi ei olekkaan yhtä onnekas, mitä jos unelmat kaatuu.
Mitä jos, mitä jos?
Kunnes havahduin, mihin hetkeksi hävisi, usko tulevaan, usko että elämä kantaa, 
usko siihen, että kaikella on tarkoitus. Kaikki juuri se mikä pitääkin tapahtua, 
tapahtuu juuri oikealla hetkellä. 
Merkityksen saattaa ymmärtää vasta paljon paljon myöhemmin.
Ajatus siitä, että merkitys selviää, helpottaa jatkamaan
näkien ikävässäkin positiivisuutta. 

Joten en jossittele, vaan luottavaisin mielin tulevaan,
tänään teen itselleni aarrekartan ensi vuoden  
unelmista ja haaveista,
 asioista mitä toivon vuonna 2014 toteutuvan, 
 niitähän pitää jo huomenna alkaa toteuttamaan!


Katso taaksesi ja kiitä.
Katsoeteenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta.

 Oikein hyvää ja onnellista 
Uutta Vuotta 2014

- Minna ja Muru -

maanantai 30. joulukuuta 2013

Ensimmäinen blogivuosi lopuillaan



Ensimmäinen blogivuoteni lipuu kohti loppuaan,
on aika koota kohokohdat, vaan niitäpä on paljon.
Kaikki yhtä merkittäviä, tässä vain muutamia mainitakseni.
Bloggauksesta on tullut minulle ja Murulle yhteinen harrastus.
Valokuvaamme molemmat, kännykällä aloitimme,
nyt jo kamera tullut tutuksi, jopa muutama kurssi käyty.
Yllä oleva kuva on Murun ottama Hangosta joulukuussa.

Opettelemme, opimme ja oivallamme.

 

Kotimme lehdessä,
mielenkiintoinen kokemus ja vielä kannessa oltiin.
Lisäksi kotimme oli Ikean oikea koti- lehdessä kahdella kuvalla.
Ehkä vuoden huipuksi päästään vielä Ylen uutisiin,
Kotona Hangossa sivuston siivellä.

Koti on hurjasti muuttunut vuoden aikana,
merkittävin muutos on ehdottomasti
laminaattilattian maalaus valkoiseksi.
Se onkin ollut blogini suosituin postaus.
Sitä on käyty lukemassa 4637 kertaa,
toivotaan että ohjeista on ollut apua ja
muutikin uskaltaneet tarttua tuumasta toimeen.

Pergolan uusi sisustus kuormalavoista,
niin iloinen tästä oivalluksesta.
Siellä monet hetket sohvalla vietettiin,
niin uusien kuin vanhojenkin ystävien kanssa.
Ystävät ja läheiset nousseet arvoon arvaamattomaan.
Olen myös saanut olla ihanissa sisustusprojekteissa, 
sisustamisesta onki tullut tärkeä osa elämääni,
blogini, ystävien sekä uskomattomien tapaamisien myötä.
Arvaamattomia ovat joskus tiet ja kohtaamiset.




Vuoden aikana ole myös ilokseni päässyt mukaan
Indiedays Inspirationiin ja Kotona Hangossa -sivustoihin.
Olen vuoden aikana liittynyt myös Pinterestiin, 
Omiakin kuvia kivasti pinnattu, se vasta lämmittää.
Ylläoleva kuva on yksi suosituimmista kuvistani.
Instagram on vastikään tullut tutuksi.
Meidän harmonialla on myös omat Facebook sivut.
Käykää klikkaamassa myös Facebookiin ja Instagramiin,
 niin pysytte ajantasalla helposti.
Hu hu kuinka paljon onkaan tapahtunut,
välillä ei meinaa mukana pysyä,
mitä kaikkea uutta blogin myötä onkaan tullut.
Kiitos teille lukijat, kävijöitä sivullani kohta 118.000,
en olisi ikinä uskonut vuodessa!
Te olette antaneet minulle niin paljon,
kommenteilla niin positiivisillä, kuin rakentavillakin.
Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille,
teidän kanssa on ollut ilo tehdä töitä.
Olen iloinen, 
että olette jaksaneet olla seurassani/seurassamme, koko vuoden.


Muru
on ollut mahtavaa seurata miten hän on vuodessa kehittynyt,
kasvanut nuoreksi mieheksi, itsenäiseksi ja määrätietoiseksi.

Kuinka upea nuori mies minulla onkaan!
Onneksi vielä malttaa viettää aikaa myös äidin kanssa.
Niistä hetkistä olen nauttinut suunnattomasti.

Paljon mahtuu vuoteen, monta muutosta ja hetkeä.
Muuttunut koti, muuttunut minä, uusin tuulin ja uusin silmin.
Ei aina niin helppoa, mutta luottavaisin mielin.
Jokainen hetki on ollut tärkeä, kaikessa oma oppinsa.

Luottavaisin mielin vuoteen 2014

- Minna -

Meidän yhteisestä kuvasta, kuuluu kiitos Fridalle, Koti kaupungin laidalla!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Paluu arkeen!



Ehkä olisi aika kaivautua filtin kätköistä,
kirjojen ja leffojen maailmoista arkeen.
Oi kuinka onkaan ollut ihanaa, 
uppotua niihin hetkeksi
karata muille maille.
 
 
 
Tänään meiltä viskattiin joulu, 
kuusikin sai kyytiä.
Koti asettuu taas normaaliin,
siihen ihanaan arkeen!
Voi kuinka onnellinen olenkaan,
kun voin sanoa nauttivani arjesta.
 
Oikein rentoa lauantai-iltaa!

- Minna -






perjantai 27. joulukuuta 2013

Tunnelmia ja tunteita



Joulu on suurien tunteiden aikaa,
muistuu mieleen menneet, helposti pahoittaa mielensä.
Jääkö joku syrjään, onko jollekin sanottu pahasti,
väärin ymmärretty, epäselväsi kerrottu.
Joskus tunteet purkautuu,
ei ehkä parhaaseen mahdolliseen aikaan.
Lasten ei pitäisi joutua jouluna sellaista kokemaan. 


Tämä joulu on ollut todella tunnemyrskyä,
 monenlaisia tunnelmia,
on ollut hyvin erinlainen joulu.
Ihania hetkiä, yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja 
paljon yksinoloa. 
Ehkä näen tämän joulun opin myöhemmin.

- Minna -

Kuvasta kiitos Murulle!











sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulurauhaa

Vintage Christmas Card - Victorian Village Scene in Sepia
Joulumaa
Joulumaahan matkamies moni tietä kysyy,
sinne saataa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa,
itsestäni on etsittävä on mun joulurauha.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä.
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauha,
sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan.

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävnsä,
mutta sepä kätekeytyy tai narraa etsijäänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha -
itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.
-------

Muru ja Muori rauhoittuu nyt joulu viettoon, 
joulumme tunnelmia lisää blogissa, joulun jälkeen.
Toivotamme kaikille ystäville, lukijoille ja läheisille
tämän lempijoululaulumme myötä

oikein ihanaa ja rauhallista joulu!

- Muru ja Minna -



lauantai 21. joulukuuta 2013

Magisson karahvi



Viime ja vielä tänäkin vuonna,
onni on suosinut minua jouluarvonnoissa.
Tänä vuonna voitin Inpired by love blogista,
tämän ihanan mustan Magissonin karahvin.
Tämä voitto oli kyllä erityisen mieluinen
yksinkertaisuudessaan.
Kiitos!


En ole vielä kokeillut, miten toimii,
kylmällä vedellä pitäisi kastella ulkopuoli,
niin sisälmys pysyy kylmänä.
Kätevää ja kaunista!

Leppoisaa lauantaita!

- Minna -









perjantai 20. joulukuuta 2013

Enkelikortti


Näin joulun alla on aika muistaa ystäviä. 
Valitettavasti minulta puuttuu joulukorttigeeni,
joten tänäkin vuonna kortit jäi lähettämättä. 
En ole teitä unohtanut, 
näin joulun alla ystävät olette
mielessä enemmän, kuin uskottekaan. 
Monen monen kortin verran.

Olen kuluneen vuoden aikana, 
saanut tutustua moneen uuteen ystävään.
 Useasta on tullut todella tärkeä osa elämääni, 
voi kuinka iloinen olenkaan teistä kaikista.
Tämän kortin sain ihmiseltä, 
joka minua todella suuresti kannustaa,
auttaa ymmärtämään ja hyväksymään,  
on isona tukena ja turvana matkalla uuteen.

Kortin enkelin ilme on ehkä hieman surullinen, 
ehkä ujo, arka pieni enkeli.
Hieman kumarassa, nöyränä.
Kuitenkin hymy huulilla, posket punoittaen, 
lempeästi hetkestä nauttien
 iloa ja valoa jakaen.

Tarkemmin korttia tutkittuani huomasin,
että siinä oli osoite www.minnakortti.fi,
aikas osuvasti.

Kiitos, kun olette!
Kiitos meitä muistaneet!

- Minna -


torstai 19. joulukuuta 2013

Ihan hurahtanut






Aamulla innostuin paketoimaan,

näillä siis mennään.

Aika pitkälle kaapista löytyineillä tarvikkeilla.
Vähän ryppystä paperia, narua ja tarroja.
Mallasleipä leivottu, sen käärin ystäville ,
ruskeaan leivinpaperiin.

Edellinen postaus herätti ihmetystä,
välillä voi huumorini olla kieroutunutta.
Lienenkö itse sairastunut tuohon 

joulupukkisairauteen,

jotenkin olen kyllä ihan hurahtanut ja 
nautin tästä joulun värkkäämisestä 
hymyssä suin, pari askelta tanssien, 
pitäiskö laittaa vielä tonttuhattu päähän.
Lupaan rauhoittua, sitten joulun jälkeen!

Hymyssä suin torstaina!

- Minna -



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulujännitys




Olin jo aivan unohtanut, 
mitä tapahtuu joka joulu.
Muru taitaa sairastaa oireyhtymää

joulujännitys.

Oireet ovat kiukuttelu, hermostuneisuus,
välillä apaattisuus ja taas kiukuttelu.
Yleensä oireet helpottaa, 
kun lahjat jaettu,
tai sitten saattaa puhjeta vesirokko,
nousta kova kuume tai
potilas voi nukkua 15h putkeen.
Tämä on ilmeisesti periytyvää, 
koska sitä havaitaan, 
muillakin suvun jäsenillä,
ikään katsomatta.


Miten onko teillepäin tuttua?

- Minna -




Kuvauksissa

 

Sattuu ja tapahtuu,
Tänään oli vuorossa  
Kotona Hangossa sivustolle

mahtava päivä,

 meitä bloggaajia kuvattiin,
 sivusto taitaa päästä jopa telkkariin.
Jännitys oli huikea, 
enkä muista mitään mitä sanoin,
mutta muut ainakin 
hoiti hommansa hienosti.




Upeat naiset rannalla!
Kiitos Nana,
kun sait tämän idean sivustosta.

Nyt on sellainen olo, että 
hu hu helpottaa...

 Tänään olemme kilistelyn ansainneet!

- Minna -

maanantai 16. joulukuuta 2013

Inspiksiä paketointiin

Christmas Wrapping - Kraft   Black

Yksi ehdottomasti joulun mukavimpia 
puuhia on paketointi.
Joka vuosi eri teemalla mennään,
voisiko tässä olla tämän vuoden idea.


.
 
Meillä lahjoista ei tule rumpaa,
vaan jotain pientä jokaiselle.
Kaunis pakettihan on jo iso osa lahjaa.
Aaton aattona, istun olohuoneen lattialla,
hörpin glögiä, kuuntelen joululauluja ja paketoin.
Teen jokaisen paketin tunteella ja toista ajatellen.
Ihanaa tunnelmointia!

Mukavaa viikkoa!

- Minna -

Kuvat Pinterestistä lainattuja, tässä linkit kuviin:

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Punainen pilkottaa



Vihdoin voin huokaista,
 rauhoittua jouluun,
menot on menty, tutut tavattu,
nyt on aika rakkaiden ja perinteiden.
Kotimme muttuu pikkuhiljaa,
punaisemmaksi ja punaisemmaksi.
Kaikki vanhat rakkaat joulukoristeet kaivetaan esiin,
unohtuu trendit ja pikkutarkkuus,
esineet täynnä muistoja valtaavat kodin.
Haikeutta
osa vanhoista esineistä herättää paljon muistoja,
yhteisistä hetkistä jo pois menneiden kanssa.
Näiden vanhojen koristeiden kanssa jatkamme 
silloin luotuja perinteitä
näin saamme heidät luoksemme joka joulu.
 
Tunteikasta joulun odotusta!
 
- Minna -
 

 










perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulun suosikkeja



Sain tämän herkän julisteen, 
Ääniala blogilta,
 sanoin tarpeeksi nopeasti jep jep, kiitos!
Kaunis teksti.
Tuikkikoon meille tähtöset, ilahduttakoon jouluruusu.
 Lempi joulukukkani,
nautin joulun, istutan ulos,
siellä ensivuonna taas hurmaa kukinnallaan.



Tänään tiedossa 
paljon tähtösiä kotiini,
tiedä vaikka nähtäisi Lucian kulkue,
tuomassa meille iloa ja valoa.
Nyt kaivan ison puurokattilan esiin ja 
aloitan riisipuuron hauduttamisen.
Se onkin yksi jouluajan herkkujani.

Ihanaa Lucian päivää 
paljon iloa ja valoa viikonloppuunne!

- Minna -

torstai 12. joulukuuta 2013

Onnea ollut





Paljon mukavaa
vieraita, matkoja ja rakkaita ystäviä
Tänään meillä alkoi joululaulut soimaan,
vaikka ulkona sataa vettä,
ei haittaa juuri nyt tunnelmaan.
Koti muuttuu pikkuhiljaa jouluisemmaksi.
Oi tätä ihanaa valmistelun aikaa.
Ihan parasta.

Uusia juttuja kotona,
sain sarvet,
sain uuden taulun
ja voitin arpajaisissa,
onnea on ollut!

Kunhan onni kääntyy koneen reistailunkin suhteen,
laitan uusista jutuista kuvia, toivotaan jo huomenna!
 
Onnekasta loppuviikkoa muillekin!

- Minna -




keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kotona Hangossa

http://webshop.villahima.fi/WebRoot/vilkas02/Shops/20111013-11092-63332-1/4FF6/8750/D447/F48A/6400/0A28/1007/4A31/affisch-2a.jpg

Tänään on hieno päivä, uusia juttuja taas tapahtuu.
 Tänään julkaistaan Kotona Hangossa sivusto,
mihin on kerätty 6 blogia Hangosta,
yhteistyössä Hangon kaupungin kanssa.
 Oiva paikka seurata,
miten meidän kauniissa kaupungissa eletään läpi vuoden.
Nautitaan jokaisesta vuodenajasta, upeista maisemista, 
pienen kaupungin tarjoamista eduista ja palveluista.
Minkälainen on hankolainen arki ja koti.

Syntyperäisenä hankolaisena, helposti sokaistuu
kaikelle kauniille mitä ympärillämme on.
Hetken poissa ja oi kun palaa takaisin,
kuinka osaa arvostaakaan ruuhkattomia katuja,
meren tuoksua, ystävällisiä ihmisiä, kiireettömyyttä.
Tämä on koti, 
paikka missä on hyvä olla.

Voisiko Hanko olla myös sinun kotisi?


- Minna -








lauantai 7. joulukuuta 2013

Harmony, joy, hope ja washiteippi


Tänään halusin keksiä ostamilleni washiteipeille paikan,
vähän väkisin yritin, vaikka pitäisihän minun jo tietää,
väkisin ei onnistu mikään.
Idean tosiaan sain vierailtuani Villa Himan, klik sisustusliikkeessä Hangossa.
Liitutaulutarran päälle oli teipeistä  tehty kaunis asetelma.
Sitä siis matkimaan.
Varmaan 3 tuntia väkerrettyäni, tarrat seinässä,
mutta mutta....
 ei ihan mieleinen, miten siitä tuli noin ruukkumainen?
Niin ja se liitutaulutarra olisi pitänyt liimata pohjalle.
Olisi olisi pitänyt...
No, annetaan kyhäelmälle mahdollisuus, 
ehkä silmä tottuu.
Tottuu se...


Harmony, joy, hope, peach....
Siinä voimasanoja ensi viikkoon.

Harmonia lähtee huomenna kohti Tukholmaa,
odotan innolla pääsyä Tukholman vanhaan kaupunkiin.
(toivotaan, että kolmen koti rannikolla jo
kunnossa ja pääsevät mukaan)

Palataan keskiviikkona, 
silloin onkin uusia paljastuksia tiedossa.

- Minna -

torstai 5. joulukuuta 2013

Mitä, musta seinä

 
 
Eilen poikkesin Villa Himaan,
oi siellä oli ihanaa liitutaulutarraa ja kauniita teippejä.
Teenpä teipeistä kuusen, se olis se alkuperäinen ajatus.
Kotona sitten mallasin tarraa ruokahuoneen seinään,
ei ei kyllä se pitäisi olla koko seinä sitten musta.
No, mitä tekee Minna, 
kaivaa  vanhat maalijämät kaapista ja alkaa maalaamaan.
Pelotti riittääkö maali, riitti se, tosin vielä pitää kerta vetää.
Seinä saa olla kyllä epätaisainen, rosoinen, 
luonnossa tosin epätasaisuus ei näy niin hyvin, kuin kuvissa.
Vajaa kaksi tuntia ja seinä valmis, jeee!!!
Siirsin eteisen taulun tuohon, mutta kyllä pitäisi olla vaakaan taulu.
Joten ehkä taulu tai peili ostoksille.
Kristallikruunukin siirtyi tänne ja tykkään kovasti,
ihana mustan seinän kanssa. Mutta kuka pyyhkisi siitä pölyt?
Tämä todistus siitä, mitä hyvä sisustusliike saa aikaan,
herättää inspiraation!!


No, mihis hävis pääkallot, mihin tuli teippi ja tarrat,
siitä sitten toisella kerralla.
Nyt kaivan iltapuvun esiin ja valmistaudun juhliin.

- Minna -




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Olkipukki ja kehittyminen




Selailin viime vuotisia joulupostauksia,
ihan niitä ensimmäisiä postauksia, klik.
Ensin ajattelin, että en kehtaa linkittää,
mutta muutin mieleni.
Postauksissa näkyy vuodessa tapahtunut kehittyminen.
Vuosi sitten kuvasin kännykällä ja
kyllä kuvan laatukin on kamala.
Nyt vasta tajuan, mitä kaikkea on tapahtunut,
iloiten tästä kehittymisestä.
Ehkä tuo pukin maalaaminen enteili tulevaa,
kotikin on vuodessa hurjasti muuttunut,
niin olen tainnut minäkin.
Niin me kehitymme, opimme ja kasvamme,
vuodessa voi tapahtua ihmeitä.
Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan?

Nyt ruokahuoneen seinän maalausta...
... kaikkea sitä keksii, huomenna toivottavasti kuvia.

- Minna -



Glöginohje

    



Ex-anopin glögi lämmittää meitä edelleen.
Joka jouluksi teemme satsin, kaksi tai kolme.
Tätä kun hörppäät mukillisen, takuulla posket punottaa,
veri kiertää, eikä vilusta tietoakaan.
Mukavasti rentouttaa joulun tohinassa.

1 pullo punaviiniä
10 cl väkevää (vodka)
4-5 kanelitankoa
20 kpl neilikoita
1 pala inkivääriä
4 mt kardemummaa
1/2 mt pomeranssinkuorta
3 dl sokeria
1 mt vanilijasokeria

Sekoita väkevä ja mausteet ja anna maustua 12-24 h.
Sekoita viini, väkevä ja sokerit kattilaan, 
lämmitä niin että sokeri sulaa. Pullota.
Säilyy 14 vuorokautta.

Taitaa olla aika tehdä ensimmäinen erä

- Minna -

tiistai 3. joulukuuta 2013

Vinkit paperitähtien valoihin

  

Kiitos hurjasti kaikille hyvistä vinkeistä,
edelliseen postaukseen,
kun on ongelma tiedän mistä saan apua.
Kiitos teille lukijat!



Hyviä vinkkejä:
- ledvalonauhat tähtiin
- pattereilla toimivat valot
- nippusiteillä johto verhotankoon
- Villa Himasta hyvät johdot 
- sähkömiehen pidentämät johdot
... ja voihan nuo tähdet olla vaikka hyllyllä.

Meille tuli tähdet kuitenkin ilman johtoa,
ilman valoja, ainakin vielä toistaiseksi.
Kauniitahan ne on ihan tuollaisenaan.

Mukavaa tiistaita! 

- Minna -









maanantai 2. joulukuuta 2013

Jouluvalo kriisi




Harmoniassa kiukutellaan,
joka vuotinen ongelma jouluvaloja laittaessa.
Joka joulu ostan ison kansan jatkojohtoja,
ne kummasti tekee katoamis tempun.
Entäs sitten, kun ne yrittää laittaa paperitähtiin,
niin ne roikkuu rumasti ikkunana sivussa.
Yritin jopa verhoja laittaa, jotta peittyisivät,
mutta ei meille verhoja. 
Joten meillä ei tänä vuonna valoja paperitähdissä, 
kauniitahan ne on juuri sellaisenaankin.
Kaikki vinkit ongelman ratkaisemiseen,
otetaan kiitollisena vastaan.

 Ehkä saisin huomenna kuvia,
kiukuttelevista paperitähdistä,
vai kuka se kiukuttelee!!!

Kohta tämä jo naurattaa.
 
- Minna - 

Olemme myytyjä

 

Lauantaina kotimme täyttyi läheisistä,
huomion vei 8 viikkoa vanha villakoira Elsa.
Me koiraihmiset, olimme aivan haltioissamme.
Elsa nukkui sylissäni pitkään, eikä emäntä ennättänyt passaamaan.
 

     Meillä aikoinaan kaksi koiraa ja olen päättänyt, ei enää.
Vannomatta paras.
Onneksi saamme nauttia Elsasta, toivoa, että saamme hänet hoitoon.
Katsokaa tuota Murun ilmettä, hän on aivan haltioissaan.
Tuollainen ihana koira, sopisi täydellisesti meidän sisustukseenkin.
Tämä yksilö oli niin läheisyyden kipeä, juuri siksi koiraa kaipaisin,
käpertyisi kainaloon ja saisi ihanaa pyyteetöntä hellyyttä.
Uskollisen ystävän, joka aina olisi kotona iloisesti vastaanottamassa.
Oi oi kun ollaan täysin myytyjä!!

Mukavaa maanantaita!

- Minna -



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Adventin aika



Muistan tunnelman, kun isoäidin luona 
sytytimme ensimmäisen adventtikynttilän.
Siinä oli jotain niin tainaomaista.
Olemme jatkaneet perinnettä,
meillä ei tarvitse miettiä mikälainen adventtikynttilä,
Murun esikoulussa tekemä kynttelikkö on 
meille tosi tärkeä, ja perinteikäs.
Siihen tänään yhdessä sytytämme ensimmäisen kynttilän.
Nyt on aika hiljentyä, 
rauhoittua ja nauttia joulun odotuksesta.

Oikein tunnelmallista 1. adventtia.

- Minna -

perjantai 29. marraskuuta 2013

Meillä pallovalot ja musta talja


Löysin kätköistä pallovalot,
ne ei oikein viime vuonna löytäneet paikkaa.
Nyt kokeilussa eteisesen seinällä,
koristamassa Murun taidetta.
 Niistä jää niin kauniit varjot seinään,
joten annetaan olla siinä ainakin vähän aikaa.


Espoon reissulta kotiutui meille 
musta talja,
nyt haluisin sen joka paikkaan.
Se on niin ihana.
Ulkoa raahasin vanhan laatikon eteiseen ja 
plämäytin taljan siihen. 
Se olisi myös niin ihana sohvalla ja ja ja....
paikkaa tarkemmin etsitään ensi viikolla.
Nyt valmistelemaan kotia vieraita varten,
koko viikonloppu täynnä ohjelmaa.


Oikein ihanaa aurinkoista viikonloppua!

- Minna -



Niin ja se seinä on aina vaan sininen




torstai 28. marraskuuta 2013

1-vuotias Meidän harmoniaa



 Tasan vuosi sitten aamulla aloin blogia luomaan,
  avasin bloggerissa tilin ja illalla ensimmäinen postaus oli julkaistu.
Tänään oli tarkoitus tehdä ihan erinlainen postaus,
katsaus menneeseen vuoteen.
Murun yllätys muutti kaiken.
Hän tuli koulusta kotiin, ojentaa tämän upean sukalaarasian,
lahja blogin 1-vuotispäivän kunniaksi,
"tiedän äiti miten tärkeä blogi on sinulle"

Mitä voikaan äiti muuta, kuin liikuttua kyyneliin.
Kiitos rakas Muru, olet ihana!!!





Minulla ei ollut aavistustakaan,
mitä kaikkea blogin kirjoittaminen voi tuoda tullessaan,
miten se voi muuttaa elämääni.
Niin monta ihanaa uutta ystävää, uusia ajatuksia, muutoksia,
pääsy Indiedays inspirationiin, oppia ja opetusta.
En voinut kuvitellakkaan, että yli 103.000 kävijää vuodessa,
en voinut kuvitellakaan kaikista teistä ihanista lukijoista,
kauniista kommenteista sekä rakentavista palautteista.
Kiitos teille lukijat!

Nyt aion pistää suun makeaksi!!

- Minna -

Kuvista postauksessa vastaa Muru, hänelle tänään opetin aukkoja ja f-lukuja. 



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ihana joulukoti


Mahtavat kaksi päivää takana, sain viettää ne kauniissa kodissa, joulutunnelmissa. Upeita asetelmia, kauniita yksityiskohtia ja mahtava fiilis.
Tämän kodin tunnelmaa lisää Fridan blogissa, klik.  Sain myös seurata tämän kauniin kodin kuvausta ja
vielä sokerina pohjalla meille järjestettiin valokuvauskurssi. Ihan privaatti sellainen,  tärkeiden ystävien ympäröimänä, keittiön pöydän ääressä, kiireetön, aukkoja avaava, innostava.
Tälläisen mahdollistaa Camilla Hynynen. Nyt hurjasti harjoittelua.
Oivalsin myös, että pitää pitää kiinni 
omista mieltymyksista ja ihanteista.
Joten jatkossakin täällä tullaan näkemään, mustaa, valkoista sekä ylivalottuneita kuvia.

Illalla vielä monta uskomatonta kohtaamista ja tapahtumaa.
Kuin tilauksesta kahvilassa istahdin erään naisen viereen,hänellä oli kädessään upea luontokirja, mustavalkoisilla kuvilla, kuin vahvistukseksi juuri sille, että pidä kiinni siitä mistä tykkäät.
Hänellä oli myös monta muuta viisasta oppia minulle antaa.
Ihmeellisä on joskus nämä tiet, miten ja minne ne milloinkin johtaa.
Todistettu taas kerran, kaikella on tarkoistus,
oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.

Nyt pitäisi töitä tehdä, mutta tietysti reissulta kotiutui kaikkea kivaa.
Niille paikkoja haluisin etsiä, kamerakin kutsuu harjoitteluun, niin paljon kaikkea ihanaa, 
olen niin intona.

Kiitos Frida, kiitos Pia, kiitos Camilla kahdesta ihanasta päivästä.


- Minna -

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vilinää ja vilskettä


Ei ole ollut tekemisen puutetta viikonloppuna.
Vilinää ja vilskettä on piisanut.
Eilinen huipentui joulukadun avajaisiin ja upeaan ilotulitukseen. 
 Joululaulut saivat minut tunnelmaa, Muru vierellä,
ihan herkistyin, miten ihana aika meillä onkaan edessä.

Nyt pidän muutaman päivän postaus taukoa,
vaihteeksi pakkaan laukkini ja matkaan 
tärkeitä ystäviä tapaamaan.
 Seuraamaan kauniin joulukodin kuvausta ja
 tiedossa vielä valokuvauskurssikin. 
Ihan mahtavaa!!
Myös teille kaikille mahtavaa alkavaa viikkoa!

- Minna -

lauantai 23. marraskuuta 2013

Mahtava masu


 Sain kuvailla mahtavaa masua,
tämä vauva syntyy vuoden vaihteessa,
liekö vuoden ensimmäinen.
En voi mitään, mutta ihailen suuresti tuota
 raskauden aikaista kauneutta.



Olen miettinyt toisenkin tuokion,
minkä aikana ihminen kaunein on.

Valokummulla suojatun kotimäen 
hänen lapsensa leikkivän ensin näen,
sinitavaan puhtaus silmissään,
sulot kutrit kullasta ympäri pään.
Elon nuoren siinä on aamunkoi,
jota päivä kaukainen purppuroi.
Hän on ystävä tähtein, enkelten,
hänen kevään kaunehin kukkanen,
hän on toivon nouseva, vihryt saari,
hän on auringon hohde ja sateenkaari.
Hänt`aina ma katselen ihailuin,
väliin kyynele-silmin, mut naurussa suin:
Hän kaunis on, min`en tietää vois,
minä hetkenä ihminen kauniimpi ois.
- Alpo Noponen -

Tsemppiä ystäväni odotukseen,
kohta perheenne palkitaan!

- Minna -

perjantai 22. marraskuuta 2013

Paniikki perjantai



Voi huhu mikä päivä, 
pienen pientä paniikkia,
tapamminen englanniksi, jännitti niin vietävästi.
En ole aikoihin puhunut englantia, joten taito ruosteessa.
No, kun pääsin tilaisuuteen, olikin paikalla 10 muuta.
Kun siinä ovella seisoin, kieli jossain mahanpohjassa,
änkytin ja tärisin täysin. Meinasi puput tulla pöksyyn.



 
Joten kaipa se tästä.
Paniikki iski postaustakin tehdessä.
Ajattelin tehdä jutun ihanasta isosta vauvamahasta,
mitä eilen kuvailin, mutta kun kerran olen alkanut panikoimaan,
panikoin koko päivä, joten en rohennut.
Mihin se usko itseensä aina aika ajoin häviää.




 No, illalla viimeistään helpottaa,
kun saan mukavaa seuraa, Tänttähäärä tulee kylään,
8 vuotias ilopilleri. Murukin saa kaverin,
heille olen kattanut jo valmiiksi.
Eiköhän nuoret saa minut nauramaan.

Tänään tarjolla lämpimiä voileipiä.
Meidän voileipiin tulee tietysti paahtoleipää,
pekonia, paprikaa, jauhenlihaa, valkosipulia (paljon),
creamfresh, mustaapippuria ja juustoraastetta.
Pilkon pekonit pieneksi, paistan ne ja jauhelihan, 
lisään pannulle paprikat pieninä palasina. 
Maustan valkosipulilla ja pippurilla.
Jäähtyneeseen sekotukseen lisätään cream fresh,
eikun leiville ja juustoraaste päälle ja uuniin.
Tämä on yksi meidän suosikeista ja helppoa.

Rentoa perjantaita!

- Minna -

torstai 21. marraskuuta 2013

Pienen pieni kuusi


Kun jokunen päivä sitten päätin sateessa metsään lähteä,
metsästämään mäntymetsästä kuusta.
Pitkään kierisin ja kiersin, ei meninannut löytyä,
kunnes ollessani täysin litimärkä, olin jo menettää toivoni.
Siinä ison uljaan koivun juurella, ison ja mahtavan varjossa,
tämä pienen pieni kuusi sinnitteli.
Siitä sen poimin ja nyt saa loistaa meillä aito paikalla.




Vähän sitä muotoiltuani, kelpuutin maljakkoon tai
oikeastaan mustaan öljypulloon.
Tämä kohta olohuoneessamme on suoraan sohvalta katsottuna.
Se on monta monta vuotta etsinyt asukkiaan,
kunnes siihen tuon armeijan vanhan säilytyslaatikon tajusin laittaa.
Nyt siihen tulee tehtyä asetelmia ja jotenkin tuntuu, 
että kaikki sopii siihen.

 

Yritän myös saada katseet siihen, koska en takastamme tykkää.
Kunpa sille voisi jotain tehdä, tietääkö kukaan keinoja?
Näkymä sohvalta on myös keittiön ruokapöytään.
Oi ja tykkään tuosta meidän matosta,
siitä ainoasta mitä meillä on.

 Joskus pienestä, varjossa olleesta,
voikin tulla upea oikeassa ympäristössä!

- Minna -