Uusin silmin katsottuna

Voi kuinka jänniä aikoja täällä eletään. Niin paljon uutta tiedossa, etten meinaa pöksyissäni pysyä. Syksy tuo tullessaan ison muutoksen, mutta siitä lisää ihan pikapuolin. Kerran nyt on muutosten aika, päätin katsoa kotiakin uusin silmin. Uusi kuvakulma olohuoneesta ruokailu/työtilaan katsottuna. 

Nyt on täpinöissään tämä täti!

- Minna -

Tekemistä riittää

Täällä ollaan, mutta kiirettä pitää. Viime postauksessa odottelin maanantain koulupäivää ja arvatkaas miten ihanasti se maanantai alkoi? Kello oli soittamassa viideltä, mutta heräsin 4.30 kun keittiöstä kuului kolinaa. Ihmettelin miksi Muru oli jo hereillä, huutelin ja huhuilin ajattelin että jos oli flunssa iskenyt, vaan eipä ollut. Hänpä väsäili siellä minulla synttäriaamiasta, kyllä 4.30. Ilon kyyneleet valuivat pitkin poskia aamukahvia juodessa, kyllä hän vaan on niin ihana ja osaa aina yllättää.  Kiitos rakkalle pojalleni yllätyksestä!

Joten viikko alkoi aivan täydellisesti, lisäksi vielä kaksi mukavaa koulupäivää. Tosin paljon oppia lyhessä ajassa, millään en meinaa ehtiä sisäistämään kaikkea. Joten nyt tulisi kovasti harjoitella, vaan kun on niin paljon muutakin. Mistä sitä oikein aloittaisi, ulkona paistaa aurinko, haluaisin lenkille, koti huutaa siivoojaa, läksyt on rästissä ja vaikka mitä. Joten teen kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, kuten kuvailen hyllyä. Tosi järkevää juuri tässä tilanteessa, mutta kun kuvaaminen tuntui juuri tässä hetkessä hyvältä ja olen tosi iloinen että innostuin keväällä tekemään hyllyn muutoksen. (tästä ja tästä muutos postauksiin). Hyllyä katselen, kun pöydän ääressä olen koneella ja eihän mistään tulisi mitään jos rumilus kaapinovet häiritsisivät silmää. 

Nyt taidan mennä tunniksi ulos nauttimaan ja sen jälkeen koulutehtävien kimppuun. Jälleen kerran totean, kyllä se aika riittää ja kaikkea ehtii kunhan ei pistä energiaa turhaan jurnuttamiseen ja murehtimiseen. Lähellä olin taas langeta siihen.

Aurinkoista lauantaita!

- Minna -

Yhdessä

Uskokaa tai älkää, mutta kovasti tykkään syksystä. Kyllä jopa myrskystä ja sateesta, tai no ainakin silloin kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, niinkuin eilen. Illalla kokkailimme, siis me, meitä on nykyään kolme. Kotimme on saanut uuden vakiovieraan nuoresta suloisesta tytöstä. Yhdessä hyörimme keittiössä, mutta nuoripari hoiti kattauksen. Yksinkertaisuus on kaunista he totesivat, kun kattaus oli valmis. Suloista seurata nuorta onnea ja kivaa kun kotona on taas elämää.

Mukavaa sunnuntaita!

- Minna -

Uuden kynnyksellä

Päässä pyörii kaikenlaista, olen aivan uuden edessä. Tällä viikolla olen menossa tekemään opintosuunnitelman, joten asiat etenevät askel askeleelta. Tuntematon pelottaa, mihin olenkaan itseni pistämässä. Tosin nyt olen kuunnellut vain itseäni ja toiminut täysin sen mukaan. En kenenkään odotusten, muiden ehdotusten, enkä todellakaan tee niinkuin kuuluu tehdä. Pala palalta usko itseeni on kasvanut, luottamus omiin valintoihin, omiin tekoihin.  Epävarmasta ihmisestä on kasvanut varmempi. Kaikki työ minkä olen sen eteen tehnyt, alkaa nyt tuottamaan hedelmää. Vihdoin uskon, olen hyvä juuri sellaisena kuin olen, omana itsenäni. Kovan kuoreni olen laittanut naulakkoon roikkumaan, lopullisesti.  

- Minna -

Perjantain tunnelmia

Uusi kuvakulma ruokahuoneeseen, olohuoneesta katsottuna. Tästä seinästä jokunen vuosi sitten purimme kipsilevyt pois, jotta saimme tilan avonaiseksi olohuoneeseen. Kantavat tolpat tosin piti jättää paikoilleen. 

Täällä ruokahuoneessa ennen perjantai-illat vietetimme ja viikon kuulumiset Murun kanssa vaihdoimme. Tottujen tapojen muuttuminen on juuri niitä hetkiä, kun todellakin tajuaa, miten kaikki on toisin. Nyt on aika totutella uusiin tapoihin, joten minun perjantai-illat kuluu sohvalla Vain elämää -ohjelman parissa seurana nessupaketti, Muru bilettää Oktoberfestissä ja kumpikin nauttii täysillä. 

Mukavaa perjantai-iltaa!

- Minna -

Ruokahuoneemme

Jaksan edelleen iloita siitä, 
että eräänä syyskuun päivänä,
tartuimme Murun kanssa vasaraan ja 
seinän kimppuun hyökkäsimme. 
Tämä ex makuuhuone, ex työhuone,
ex varastotila koki täydellisen muutoksen, 
kun keksimme tehdä siitä ruokahuoneen.
Kaipasin tilaa missä voisimme 

rauhoittua ruokailemaan, 

eikä kokkaus sotkut häiritsisi. 
Niin syntyi tilasta, mikä oli monta vuotta 
vailla merkitystä, ihan lempi paikkamme.
Paikka mikä tekee ruoasta, 
kuin ruoasta meille juhlavamman.

Vaikka joka päivähän sitä pitäisi 

juhlavasti ja arvokkaasti 

pöydän antimista nauttia.

Niinpä tänään laitoin pöydän koreaksi, 
ihan vaan torstain kunniaksi, 
 ihan sinne keittiöön,  
kokkaus sotkujen sekaan,  
ihan vain itsellemme ja
voi kuinka nautimme!


- Minna -

Yki Nummet pölyttymässä

 Meille on kotiutunut kaksi

Yki Nummen valaisinta,

ne on pitkään olleet vaatehuoneessa pölyttymässä.

  Tämä Lameet valaisin koristi

kummivanhempieni kotia jo 60-luvulla,

mistä se siirtyi äidilleni ja edelleen meille.

Meillä se ei ole koskaan löytänyt paikkaansa.

Liekö syynä, joskus lyhennetty johto,

mikä vaikeuttaa paikan löytämistä.

Rautalanka viritelmä ajaa nyt johdon virkaa.

Lokin olen itse hankkinut,

mutta jotenkin siihen niin kyllästynyt.

Voisiko Nummet palata aitopaikalle?

Mallailin niitä tuohon ruokapöydän päälle,

tosin voisihan olla muitakin paikkoja.

Onhan se hassua, että minulla on 

8 euron roikkavalaisimet olohuoneessa ja 

nämä Yki Nummen valaisimet piilossa.

Toisaalta persoonalliset ja halvatkin ratkaisut 

voivat ja usein ovatkin 

ihan niitä parhaita.

Mitäs sanotte?

Oikein mukavaa viikonloppua!

- Minna -

ps. niin ja tuo seinä etsii asukkiaan, mutta se on sitten jo ihan toinen juttu ;-)