Silmä tottuu

Voi kuinka tuo meidän uusi tuoli voisi olla monessa paikkaa. Keittiössä Murun tuolina oleilee, mutta tänne ruokailutilaan sen alunperin hankin.  Rakkaalla lapsella monta nimeä ja rakkaalla tuolilla monta paikkaa. Vähän uusia kuvakulmia myös ruokailuhuoneestamme. Miten sitä jämähtääkin siihen samaan kuvakulmaan, eikä osaa katsoa kodin tiloja eri vinkkelistä. 

Kuvassa näkyy myös iän ikuinen johto-ongelma, miten ne voikin olla niin vaikeaa saada nätisti laitettua. Omaa saamattamuuttahan se on, joidenkin asioiden kanssa sitä on niin tosi tarkka ja toiset asiat vaan jää ja silmä tottuu. Saisinkohan tänään otettua itseäni niskasta kiinni ja naputtelisin tuon johdon piiloon?  Enpä saanut, pakko oli pongahtaa ulos aurinkoon, ehkä huomenna.  Todennäköisempää on, että muutaman kuukauden päästä bloggaan samasta asiasta.

Onko teillä kodissanne asioita, mitkä vaan jää roikkumaan?

- Minna -

JOULULAHJA KOTIUTUI

Yksi pitkäaikainen haave oli
 kotiutunut meille ollessani reissussa,
Vitran DAR- tuoli.
Ihailen niin sen muotokieltä,
kauniita jalkoja,
yksinkertaista istuinta.
Meille se tuli mustana ja käsinojilla.

Onhan se vähän pramea,
kaiken tuunatun ja duunatun keskellä.
Ensin ajattelin, ei sovi tänne.
Unelmien täyttymys, 
ei tuntunutkaan siltä.
Pikkuhiljaa innostun, 
 ymmärrän se on siinä 
 ja varmasti olisin pärjännyt hyvin,
ilmankin sitä.

Luulenpa, 
että se kuitenkin jää meille.
Muru saa tästä ruokapöytään tuolin,
niin voin ihailla kahta ihanuutta yhtä aikaa.


- Minna -

Taustalla Murun taidetta