keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Haaste, elämän haaveet / unelmat


Stellar | Tokujin Yoshioka
jatkan hieman hänen kirjoittamastaan aiheesta. Mikä myös minulle on hyvin ajankohtainen.
Pelko ja pelot, kuinka ne helposti valtaavat mielen. Muiden odotukset, olettamiset, vaatimukset, omat harhaluulot kuinka paljon ne ohjaavatkin meitä.  Nyt puhun itsestäni, tätä ei liene voi yleistää.
Vaikka uskonkin, että aihe on monelle läheinen. 

Olen ollut epävarma, sitä voi olla monen vaikea uskoa, olen ollut hyvä peittämään.
Aivan vääristä asioista olen elämääni hakenut sisältöä. Hyvä työ, menestys, kauniit tavarat.
Mitä luulin niillä saavuttavani, hetkellistä tyydytystä ja kun sille antaa pikkusormen se vie koko käden.
 Mikä harhaluulo, että ne toisi onnellisuutta tai tyytyväisyyttä. 
Onko pakko aina mennä niin. Onko pakko aina menestyä, onko pakko sitä ja tätä.
Nyt tiedän mitään ei ole pakko. Jos kaikki olisi aiemmin lähtenyt omista todellisesta innostuksesta ja halusta, tilanne olisi varmaan toinen. Niin luulinkin monta vuotta. Mutta kuinka usein tiedämme mitä ne omat haaveet todellisuudessa ovat? Kuinka usein tiedostamattamme teemme niin kuin muut haluaa/odottaa? Teemme asioista väärästä syystä. Kuinka usein lapsuuden ammatti edelleen on taka-alalla ja aina haaveissa. Suuri intohimo, mikä on kenties tukahdutettu. Mikä meitä estää menemästä sitä kohden? Enhän minä voi, tässä iässä, ei minusta ole siihen. Kuinka monta asiaa tuleekaan eteen, meitä estämään.

Olen kuullut viimeisen vuoden aikana, kun hyppäsin pois oravanpyörästä, että eihän noin voi tehdä.
Sinullahan oli hyvä työ, miten nyt pärjäät, miten rahallinen puoli.
Nämä kysymykset aiheuttivat minulle jonkin aikaa, epävarmuutta. Samaistuin heidän mietteisiin. Olenko tosiaan toiminut oikein? Sydämessäni tunsin, että nyt tai ei koskaan. 
On minun aikani ajatella itseäni ja löytää todellinen minäni. 
Opetella mitä oikein olen, mitä oikein haluan. 

Arthur Tress - Man in Steam, New York, 1968
Pelko, epävarmuus olivat jonkin aikaa hyvin läsnä. Mietin paljon jos en ole mitään, mitä silloin olen?  Onneksi havahduin ja tajusin. Minä olen niin menestynyt, kuin itse haluan, en tarvitse ulkoisia asioita siihen. Kuinka paljon tarvitsinkaan kaikkea aikaisempaa, vain pönkittämään omaa epävarmuuttani.
Miten vapauttavaa on huomata, että voin tehdä ihan mitä vain, siis ihan mitä vaan, kunhan itse arvostan itseäni ja koen olevani onnellinen juuri sellaisena kuin olen. En välitä enää mitä muut ajattelevat, oi kuinka se onkin vapauttavaa. Elämä helpottuu kummasti, oi kuinka ihana oivallus. 
Yksi parhaista.
Elämä on avoin vaikka mille, juuri sille mitä minä itse haluan tehdä ja olla.
En ole koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa. Vielä olen hieman hakusessa itseni kanssa, mutta oikeaan suuntaan olen kovasti menossa ja aika pitkällä tiellä jo olen. Se on se syy miksi täälläkin jaksan usein hehkuttaa sitä kuinka onnellinen olen, hyvin pienistäkin asioista. Olen opetellut arvostamaan kaikkea ympärilläni olevaa, en tarvii mitään uutta, ollakseni onnellinen. 
Onnellisuus lähtee minusta itsestäni. 
Ennen oli liian kiire pysähtyä ja oivaltaa. 
Muutos pelottaa muitakin ympärillä olevia ihmisiä, monen on helpompi vain kadota. 
Miksi emme uskalla kohdata muutosta? Miksi se niin pelottaa monia?

Uskon vakaasti siihen, että elämä kantaa, kaikella on tarkoitus ja juuri oikeat asiat, ihmiset, tapahtumat tulevat juuri oikealla hetkellä, oikeassa paikassa. Jos en näin uskoisin, en varmasti olisi uskaltanut hypätä, hypätä tuntemattomaan, ei tietoa mistään. 
Olen jo moneen kertaan saanut huomata, mitä ovia avautuu, kun vain uskaltaa,
 tekee juuri niin kuin sydän sanoo.

Wolfgang Suschitzky - Sunday Morning, Oldham, 1946 From  I am a lucky man

Haluaisin nyt tehdä haasteen,
Pistää muutkin miettimään, hetkeksi haaveilemaan. 
Nyt ei haaveilla materiasta, vaan elämästä.
Mitä haaveilet, voisiko se olla mahdollista?
Oletko toteuttanut haaveesi/unelmasi?
Mitkä ovat esteet /pelot unelmasi tiellä?
Elätkö unelmaasi?
Uskallatko tarttua tähän haasteeseen?

Ensimmäisenä haastan, muutkin saa tarttua!
Vuodatusta kerrakseen, nyt vaan tuntui tältä!

 - Minna -

10 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus <3 ja kiitos haasteesta!

    VastaaPoista
  2. Olen ollut tänään hyvin liikuttunut. Eilinen kirjoitus laittoi minut miettimään. Paljon. Tänään oen kostunein silmin lukenut saamiani kommentteja. Kuinka ne voikaan auttaa näin paljon? Olet Minna upea nainen. Olen virtuaalisesti sinua seurannut ja katse ylöspäin katsonut kuinka onnelliseksi päätökset ovat sinutkin tehneet. On ollut hienoa olla ruudun takana mukana oivalluksissasi.

    Se antaa voimaa itsellenikin. Menestyksen nälkää pohdin itsekin juuri nyt. Olenko sen kadottanut. En olisi kaksi vuotta sitten uskonut, että voin siitä kunnianhimoisesta asenteestani päästää irti. Tai enhän päästänytkään, vain kohde on pikkuhiljaa muuttunut. Enää tavoitteet ja toiveet ei ensisijaisesti liity työssä menestykseen, vaan siihen tärkeimpään - omaan elämääni.

    Kiitos tästä kirjoituksesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentista :) Kirjoituksesi oli loistava, uskon että pisti sinut ja monen muun miettimään. Upeaa kuinka ihmiset reagoivat, kannustavat ja auttavat. Niin autat sinäkin monia. Ilolla täällä seurataan matkaasi ja muutosta.

      Menestyksen nälkä ei mihinkään katoa, juuri niin kuin sanoit, sen kohde saattaa muuttua. Hyvä niin, usein pistämme liikaa voimiamme juuri työhän ja siinä saavuttamiseen. Elämässä on paljon muitakin kohteita, mihin sen kaiken energian voi suunnatta. Olet valinnut oikean suunnana. Suunnan muutos, muutos on pelottavaa, kun vähän aikaa on mennyt, huomaat varmasti, että muutos oli oikeaan suuntaan, ainakin juuri tässä ja nyt. Kun palaset loksahtava paikoilleen ja löytää tasapainon, eihän sitä koskaan tiedä, joskus voi se nälkä taas suunnata työhön. Uskon että tämän kokemuksen johdosta, löydämme tasapainon itsemme ja kaiken muun kanssa.

      Kohti uutta, täysin rinnoin ja ilolla.

      Poista
  3. Upea kirjoitus Minna, sä sitten osaat tuon kirjoittamisen jalon taidon. Kiitos haasteesta, en lupaa mitään, tätä haastetta kun ei vaan ihan takataskusta vetäistä....Ja siinähän tämän haasten upes onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia, enpä ole tuollaista pitkää vuodatusta ennen kirjoittanutkaan tänne. Jopas tuntui hyvältä. Haaste on haastava ja tiedän ettet tykkää haasteista. Luulenpa ettei monikaan siihen tartu, mutta uskon sen pistävän monen miettimään ja ehkä se on tarkoituskin. Jännityksellä odotellaan, uskallatko tarttua ;) Ihanaa torstaita!

      Poista
  4. Ihan asiaa kirjoitat :-) Minä olen aina ajatellut että haluan elää elämäni teemalla "no regrets", ainakin jos puhutaan noista suuremmista linjoista. Hyppyjä tuntemattomaan on tultu tehtyä useammankin kerran ja aina olen laskeutunut suhtkoht jaloilleni. Nyt en uskalla luvata että otan tämän haasteeseen vastaan, sillä tietyistä asioista kirjoittaminen menee minun kohdallani hieman liian henkilökohtaiselle ja privaatille puolelle, jotta arvaisin niitä ihan julkisesti kertoilla. Toivottavasti et pahastu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, en pahastu, tämä on aika henkilökohtainen. Voi olla ettei muutkaan tähän tartu ;)
      Jaloilleen laskeudutaan, mutta kyllä hyppy on mukavaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!