torstai 24. lokakuuta 2013

Taulun tarina


Eräs lukija kommenteissa kerran kysyi,
keittiön taulumme tarinaa.
Enpä sitä ole tainnutkaan koskaan kertoa.



Muistaakseni vuonna 2005, voi olla, että oli 2006.
Hangon vanhassa poliisitalossa 
järjestettiin nuorten taiteilijoiden taidenäyttely.
Hauska idea, 
vanhoissa ankeissa putkissa taidetta.
En ole mikään erityinen taidenäyttelyjen kiertäjä,
mutta ystäväni houkutteli minut mukaan.
Onneksi houkutteli.
 

Niinpä astuin putkaan, siellä putkan perällä tämä taulu koreile.
Istahdin siihen putkan penkille. Jäin vain tuijottamaan.
Olin myyty, 
en tiedä mikä tässä taulussa niin houkutteli,
kenties värimaailma.
Taulu on Alina Sinivaaran ja nimeltään aviovuode.

Päivääkään en ole ostostani katunut,
joskus taulu on koreillut eteisessä,
mutta löysi paikkansa keittiössä.
Pakko kertoa, myös tarina keittiön seinien maalauksesta.
Jos oikein tarkasti katsotte kuvaa, huomaatte,
että taulun yläreunassa seinässä kohta hieman erinvärinen.
Niin, kun välillä hosun, enkä malta tehdä asioita kunnolla.
Tosiaankin maalasin seinän, enkä jaksanut taulua siirtää,
niinpä maalasin taulun ympäriltä.
Nyt kun siirsin taulua, taitaa muuten olla hieman vinossa,
tuli näkyviin tuo maalausjälki.
No, minua ei haittaa, 
ainoastaan hieman huvittaa,
täytynee tässä talven mittaan kuitenkin ottaa ja 
maalata koko seinä uudestaan.

Tekevälle sattuu

- Minna -


2 kommenttia:

  1. Ihana tuo taulu <3 ja seinämaalit ei haittaa ollenkaan... kertoo vain ajan kulumisesta ja asioiden muuttumisesta.. Joskus sitä itsekin vaihtaa hieman paikkaa, ja jäljet jää ympärille....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaakaan, elämisen jälkiä tai no tässä tapauksessa, ehkä laiskuuden ;) Ei siltikään haittaa, aina saa korjattua, jos oiken häiritsee :) Onneksi meistä jää jälkiä....

      Poista

Kiitos kommentistasi!