Mitä voikaan saada aikaan yksi kynttelikkö, asetan sen olohuoneen pöydälle, kuvaan, teen postauksen ja kaikki on hyvin. Katson olohuonetta uudestaan, otan maton pois, kääntelen ja vääntelen. Kaikki tuntuu niin lässyltä. Haluan muutosta, kunpa kaiken voisi vain tyhjentää ja aloittaa aivan alusta. Istahdan ja mietin, mistähän tämä muutosbuumi johtuu? Pitkäänhän olen tehnyt tyhjennystä, ehkä tämä on vain kaiken huipennus.
Pensseli oli jo kädessä, ajatuksena sutia kuvioita olohuoneen seinään, onneksi jokin pysäyttää minut. Kaivoin vanhan taulun esiin, senpä laitan olohuoneen hyllylle, ei ei ei.... jotain rajumpaa pitää olla. Niinpä tartuin uudestaan pensseliin ja tyydyin sutimaan maalia taulun takapuolelle. Eipä taida tästäkään tulla tarpeeksi muutosta, ehkä kaipaankin kirkkaita värejä. Mitä ihmettä nyt oikein etsin ja haluan.
Katson itseäni peiliin, minuunkin voisi saada jotain muutosta. Mikä oikeastaan on minun tyyli niin sisustuksessa, kuin asuissa? Jos yksinkertaisuus ei olekaan osa minua, jos olenkin enemmän boheemi??? Murrosikäni taitaa olla vasta nyt 45-vuotiaana. Kiukuttelen kaikkea totuttua tavanomaista vastaan, uskallanko tehdä sen vasta nyt. En kuitenkaan tarttunut saksiin vetääkseni itseäni kaljuksi, enkä pensseliin jotta voisin protestoida seinillä. Toivottavasti kuitenkin pian löydän itselleni vastauksia, ettei myllerrys saa aikaan jotain todella outoa.
Näin meillä tänään torstaina!
- Minna -