Ensimmäinen näyttelyni USKALLAN on tarina, siitä mitä minulle tapahtui kun uskalsin päästää irti pelosta, pelosta maalata. Tämän näyttelyn tarkoituksena on rohkaista minua vielä lisää olemaan oma itseni, tekemään omanlaisia asioita, omalla tavallani. Pikkutyttönä en osannut harrastaa mitään, en uskaltanut aloittaa tai kun aloitin niin lopetin. Pelotti etten ole hyvä, ja siksi lopettaminen oli helpompaa, kuin kohdata oma epävarmuus. En pitänyt itseäni myöskään millään tavalla luovana. Pelolla on kyllä valtava voima, miten se estääkään meitä tekemästä asioita.
Kasvoin, kipuilin, uuvuin ja romahdin. Masennuin, lottovoitto minulle, sillä siitä alkoi kasvutarinani. Muistan hyvin kuinka terapeuttini Aijan kanssa pohdimme, että maalaaminen voisi olla minulle hyvä keino ilmaista itseäni. Tunne maalaamisesta pysyi vahvana, maalata vieläpä isosti, käsillä ehkä jopa koko kropalla.
Tänään toukokuussa 2025, noin 10 vuotta oivaltamisesta, olen maalannut vasta reilut 4 kuukautta, maalannut lähes joka päivä. Eikä todellakaan ole ollut helppoa, valtavia tunnemyrskyjä, luovuttaminen on ollut hyvin lähellä. Taulu kerrallaan opettelen, että riittää että olen itse tyytyväinen.
Nautin, heittäydyn, ainakin aika ajoin. Miten se voi olla niin vaikeaa vaan antaa mennä? Tiesin, että en ole maisemien maalaaja, olen aina pitänyt abstraktista taiteesta, tykkään väreistä ja muodoista, se on minun juttu.
Usein näen tauluissani jotain, kaikki eivät näe sitä, eikä tarvitsekkaan nähdä. Tauluissani on herkkyyttä, kerroksia ja hiljaisia huutoja. Abstrakti taide puhuu, kun sanat loppuvat. Monta kerrosta, tummia ja kirkkaita värejä peitettynä herkkyydellä. Siellä ne matkaa mukana, ne vanhat kerrokset, nekin kuuluvat elämään. Tauluissani ei ole paljon kontrastia, niissä on myös vain muutamaa väriä kerralla, se olen minä, ainakin juuri nyt. Pinkkiä, sitä minunkin on vaikea ymmärtää, mutta.. siitä on tullut voimavärini, joten sitä on tauluissani paljon, siis ainakin näissä tauluissa.
Toivon, että pysähdyt hetkeksi, anna taululleni mahdollisuus, sillä kun pysähtyy saattaa löytää ympäriltään jotain uutta jännää. Ehkä tunnet jotain tai ajatus herää, ehkä taulustani, ehkä jostain muusta mitä juuri tässä hetkessä on. Toivon, että pääset teoksieni herkkyyden avulla irtautumaan hetkeksi maailman kovuudesta. ,
Toivon, myös että tarinani rohkaisee muitakin aloittamaan, ei tarvitse osata, anna palaa, sillä me kaikki olemme luovia omalla tavallamme. Joten uskalla sinäkin....
Haluan kiittää rakasta poikaani, jonka taidematkaa olen saanut läheltä seurata, hänen kauttaan olen usein miettinyt, voisinko minäkin olla luova. Lapsemme ovat kyllä niitä parhaita opettajia. Kiitos Eddi esimerkistä ja kannustuksesta. Kiitos rakas Kim kun rohkaisit minua, ilman sinua olisin luovuttanut. En myöskään olisi tässä tilanteessa ilman terapeuttini Aijaa, ikuisesti kiitollinen hänelle upeista vuosista, Kiitos Elina että annoit tämän mahdollisuuden vasta-alkajalle ja kiitos myös kaikki te, jotka olette hyvin kriittisiä taiteeseeni, sekin kannustaa ja opettaa.
Tästä se minun taidematka nyt alkaa.... jeee minä USKALSIN!!!!
- Minna -
Instassa voitte seurata taidematkaani
artharmonybyminna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!