Muutosten vuosi

Vuosi 2014 tulee olemaan ikuisesti muistoissani muutosten vuotena. Koti on vuoden aikana kokenut vapautumisen kaikesta ylimääräisestä tavarasta ja roinasta. Maalipensseli on heilunut tiuhaan tahtiin ja värimaailma on muuttunut hurjasti. Hankintoja tänä vuonna on tehty vain muutama, hyvin harkitusti. Aivan tavoitteeseen, en osta mitään uutta, en kylläkään päässyt. Merkittävimmät muutokset ovat kuitenkin olleet henkilökohtaisia. Vuosi ei ole ollut helppo, itsetutkiskelu, uuden oppiminen ja asioiden oivaltaminen on ollut rankkaa aika ajoin. Kasvun paikka oli myös syksyllä päästää Muru maailmalle, sen aika oli yllättäin jo nyt.  

Ystävien ja läheisten merkitys on erityisesti korostunut tänä vuonna. En tiedä kuinka monta kymmentätuhatta minuuttia olen viettänyt puhelimessa heidän kanssaan keskustellen. Olen vuoden aikana mennyt kohti unelmaani ja saanutkin olla mukana mahtavissa projektissa, myös uskomattomia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia on minulle yllättäin tarjoutunut. Puhumattakaan upeista ihmisistä mitä olen saanut vuoden aikana kohdata, niin täällä blogissa kuin muutenkin. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä ja asiasta mitä vuosi 2014 on tuonut tullessaan. Niillä jokaisella on ollut jokin tarkoitus elämässäni, en välttämättä sitä juuri nyt oivalla, mutta oivallan sen kyllä.

Kiitos teille lukijat kuluneesta vuodesta, kauniista sanoistanne ja 

siitä että jaksatte olla matkassani mukana!

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!

- Minna -

ensimmäisestä kuvasta kiitos Projekti Verkarannan Jutalle

Kiitos teille!

Vuosi ja yhdeksän kuukautta sitten alkoi Meidän harmoniaa -blogin tarina, eilen 504 postausta myöhemmin täyttyi 300.000 kävijän rajapyykki. Minulle tuo on uskomaton luku ja kiitos siitä kuuluu teille lukijat.  Jokainen käynti ja kommentti luo minulle uskoa tekemiseeni ja kannustaa jatkamaan. Nyt olisi arvonnan paikka, joten lähdenpä metsästämään juuri teille sopivaa palkintoa.

Kiitos, että olette kanssani!

- Minna -

Sydäntä lämmittää

Viime yönä ei nukuttu, erittäin harvinaista minulle. Tuuli tuiversi ulkona ja rämisteli meidän talon kattoa siihen malliin, että luulin sen vähintäänkin irtoavan. Välillä tuntui, että koko talo tärisi. Kukahan menisi katolle katsomaan, mikä siellä oikein metelöi. Minä en ainakaan uskalla, olen korkeanpaikan kammoinen.

Minua onkin viime päivinä oikein hemmoteltu ja autettu. Ihana Frida, Koti kaupungin laidalta on jakanut minulle oppimaansa ja auttanut testaamaan uutta kuvankäsittelyohjelmaa. Kärsivällisesti uudestaan ja uudestaan, kun eihän tähän päähän mikään mene kerralla, eikä kahdella, ehkä kolmannella. Eilen taas Mummi  pesi lakanapyykkini, toi vielä kotiovelle kauniisti viikattuna. Kaupan päälle vielä tarjosi kahvit, herkullisten katkarapuleipien kera.  

Sydäntäni lämmittää ja tulee hyvälle mielelle, kun on ihmisiä ympärillä jotka välittävät ja auttavat. Kiitos teille,  toivottavasti voin pian tehdä vastapalveluksen kiitokseksi. 

- Minna -


ps. Muutin tekstin kokoa, vieläkö näkee lukea?
Muutin jo takaisin isommaksi!

Eteisen taulu on Hangosta Anneli Puurtisen, hänen tauluistaan lisää Taululinna.fi