Uudet tuulet ja kiitokset

Elämä on täynnä ihania asioita, eteen voi tulla yllättäviä ja ennalta arvaamattomia kohtaamisia ja tilanteita.  Kaikkihan ne tarkoituksella tulee, jotain meille opettamaan. Onneksi jokainen voi itse valita, miten asiat vastaanottaa. Annatko mahdollisuuden, ohjaako pelko ja pakenet vai tartutko tilaisuuteen ja katsot mitä tuleman pitää. Todellakin helpommin sanottu, kuin tehty.

Minä koin viime vuoden marraskuussa varsinaisen yllätyksen, kun eteeni tulla tupsahti ihminen joka vei minulta jalat alta (tai no ehkä minä kerrankin uskalsin tupsahtaa jonkun toisen eteen). Kohtasin ihmisen joka ei lähtenyt karkuun (tai no melkein ensin lähti, mutta tulikin toisiin ajatuksiin) ja sain mahdollisuuden. 

Tapasin ihmisen johon voin luottaa, ihmisen joka on minulle hyvä ja ymmärtää. Turvassa, toisen ihmisen rinnalla, pikkuhiljaa, askel kerrallaan, sain mahdollisuuden kasvaa, tilaisuuden kohdata kaikki kipupisteet mitä parisuhde minulle aiheuttaa. Peilaamme toisesta omat kipumme, se on yksi parhaista opeista tämän vuoden aikana ja nyt ymmärrän täysin mitä peilaaminen tarkoittaa. Olen kysynyt itseltäni monta kertaa, miksi tietty tilanne saa minut reagoimaan tietyllä tavalla. Usein olen löytänyt vastaukseni itsestäni omista kivuista, en suinkaan toisesta. 

Helpommalla olisin päässyt, jos olisin jatkanut kipupisteiden kätkemistä kroppani sopukoihin, siellä missä ne on vuosia olleet mahdollisimman syvällä, ettei vaan tunnu miltään. Helppoa elämää? Kyllä, ehkä, mutta kiitos minulle riitti, liian monta vuotta yksin, tunteet kätkettyinä, uskaltamatta. Kaiken kivunkin uhalla, nyt nautin tästä mahdollisuudesta, askel ja päivä kerrallaan, toivoen että jonain päivänä kipu on kokonaan poissa ja tunnen vain suurta pyyteetöntä rakkautta. 

Nyt kun on reilu vuosi toisiin tutustumista takana, voin todeta että onpa ollut mieletön matka toiseen ihmiseen ja itseeni. Kiitos rakas tästä vuodesta! Vaikka olemme eläneet vaikeita aikoja, tämä vuosi on ollut yksi elämäni parhaista. Nyt todella tiedän mitä on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Vielä on paljon opittavaa, koettavaa ja tunnettavaa, mitä kaikkea ihanaa meillä onkaan vielä edessä, kiitos kun teet matkaan kanssani!

Kiitos teillekin lukijat tästä vuodesta, vähiin on jäänyt aika täällä blogissa, lupaan ryhdistäytyä ensi vuonna. Taitaa täällä blogissakin tuulla uudet tuulet,  sisustus jää vähemmälle, keskityn enemmän omaan elämääni ja siihen mitä tämä uusi rakkaus tuo tullessaan. Toivottavasti te pysytte edelleen matkassani mukana.

Hyvää ja onnellista uutta vuotta!

- Minna -

Uskaltaako sydämen avata?

Kevättä rinnassa, se tarkoittaa varmasti eri ihmisille eri asioita. Minulle se tarkoittaa heräämistä talviunilta, piristymistä ja kotoa pois lähtemistä. Viime talvi oli kyllä todella poikkeuksellinen, sillä olen ollut harvinaisen aktiivinen ja poistunut kotoa ehkä liiankin monta kertaa.  

Kevät on myös unelmien ja haaveiden aikaa. Herään eloon ja mielessä kutkuttaa niin uusi kesämekko kuin toivokin. Mieli on toivoa täynnä, mitä kaikkea tämä kevät tuo tullessaan. Kesän tietysti, mitä niin kovasti aina odotan, mutta tuo kevät tullessaan myös kaipausta ja kipinää. Sydän täynnä tunnetta, siitä miltä tuntuisi avata se kokonaan. Sepposen selälleen jos sen päästäisin, niin mitä silloin tapahtuisi? 

Kyllä vaara on suuri, iso riski satuttaa itsensä. Onhan se niin ettei mitään voi saada jos ei uskalla asettaa itseään alttiiksi. On niin helppo juosta karkuun, vetäytyä juuri hetkellä kun haluaisi päästää tunteet irti. Pelottaa, kauhistuttaa ja pikaspurtti koputtaa olkapäällä. Jos silti jäisin, kohtaisin pelkoni, veisikö se minua eteenpäin, olisinko vihdoin valmis kohtaamaan ihmisen avoimena, valmis todella tuntemaan? Ihmisen, jonka kanssa yhdessä rakentaa jotain ihanaa, kestävää ja pysyvää. Kaksi rikkinäistä, sydämet avoinna, hetki kerrallaan, luoden luottamusta ja uskoa. Uskoa, että jokainen ansaitsee hyvää, uskoa että on olemassa kahden ihmisen välistä täydellistä kunnioitusta ja arvostusta. Voiko kaksi rikkinäistä yhdessä kasvaa antamaan ja vastaanottamaan koko sydämmellään, kaiken sen mitä jokainen ansaitsee. 

Milloin on valmis, tämä kysymys on viime aikoina pyörinyt ilmassa. Sitä kun kukaan ei voi sanoa, joku oikea ihminen voi sen avata hetkessä, toisen kanssa pitää edetä hitaasti ja jonkun kanssa ei aukene ikinä. Niinkuin olen aina sanonut, jokainen ihminen joka tulee eteemme, oli sydän sitten supussa tai avoinna, tuo jotain tullessaan. Jokaisen uuden ihmisen mukana tulee kompastuskiviä, juuri niitä mistä tulee vielä oppia, jotta pystyisi olemaan täysin auki, valmis ottamaan riskin, valmis tunteen vietäväksi, valmis rakastumaan. Jälleen kerran totean, vielä on paljon oppimista.

Todella tunteiden vallassa tänään Minna

Kaikki sinkut tervetuloa helluntaina upeaan Hankoon, sillä silloin järjestetään ensimmäinen Rakastu Hangossa -tapahtuma. Tapahtuman tarkoituksena on koota sinkut yhteen, hauskan ohjelman, rennon meiningin ja kivojen kohtaamisien merkeissä. 

Jokaisella oikeus rakkauteen

Tänä aamuna eteeni tuli Satu Väisäsen kirjoittama teksti, Rakkauden taustalla alitajuiset kaavat, oletko rakastunut vai ripustautunut. Teksti kolahti ja herätti pintaan asioita mitä olen vuosien aikan todella paljon työstänyt. 

Minulta kysytään usein, miten sinunlaisesi nainen ei ole löytänyt rakkautta? Mikä on minunlainen nainen ja tosiaan miksi? Minunlainen nainen on haavoittunut, tiettyjen tapahtumien ja kokemusten johdosta olen ollut rikki rakkauden edessä. Luottamus muihin ja rakkaus itseäkohtaan on ollut kadoksissa. Joten miten olisin kyennyt rakkautta muille jakamaan saatikka sitä pyyteettömästi itse vastaanottamaan. Niinkuin tekstissä kysytään, tuntuuko rakkaus raastavalta. Kyllä siltä se on tuntunut ja osittain siitä syystä olen valinnut olla yksin. 

Vuosia asiaa työstäessäni olen onnekseni oivaltanut monta asiaa. Kriteerit ovat kaikonneet, nyt olen valmis antamaan erilaisille ihmisille mahdollisuuden. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja näin ollen olen myös valmis vastaanottamaan. En tarvitse toista tekemään minua onnelliseksi, vaan täydentämään hyvää oloani. En ripustaudu, vaan annan tilaa. Tilaa tarvitsen myös itse. En pelkää, jännitän kyllä, sillä jokainen ihminen on uusi matka toiseen ja toisiimme. Jokainen opettaa ja on juuri sen ajan läsnä kun on tarkoitus. En pysty muuttamaan ketään, eikä kukaan minua. Voi olla että toinen saa minut oivaltamaan ja näin ollen voin myös muuttua. Olen valmis avamaan sydämmeni, tosin uuden ihmisen edessä se tapahtuu hiljalleen, toivon että saan aikaa. 

Olen heittäytynyt hetkiin, uskaltanut, antanut mahdollisuuksia, hypännyt tunteen vietäväksi, ollut järkevä ja silti olen edelleen yksin. Olen huomannut muutaman asian miehissä jotka eteeni ovat tulleet. He ovat joko juuri niitä ripustautuvia, he yrittävät hallita tai sitten he pelkäävät. Olen myös mestari löytämään naistenmiehiä, mutta onneksi heidät nykyään nopeasti tunnistan ja päästän menemään. Varatuttuihin en myöskään kajoa. Ripustautuvia en kestä ollenkaan, ahdistun. Minua ei myöskään tarvitse koko ajan opastaa ja neuvoa, olen kyllä valmis kehittymään tarvittaessa. Eikä minua tarvitse pelätä, en ole niin pelottava vaikka välillä kaikkea vakavaa vikerränkin. Silti huomaan kun jostain oikein kovasti tykkään, lähtee hän karkuun. Vaan en juokse enää perässä, ehkä paikka ja aika ei ollut sopiva. Jos meidät on tarkoitettu yhteen, tilaisuus tulee vielä. Onneksi minulla on poika jolle annan ja jolta saan suunnattomasti rakkautta. Jokaisellahan on oikeus myös romanttiseen rakkauteen, minullakin, vaikka sen välillä kyseenalaistankin. 

Joten täällä huhuilee ihan tavallinen rakkauden kipeä Minna. Oletko luotettava, kunnioitat, hyväksyt, puhut ja pussaat.  Tanssitaidot ja kyky hullutella katsotaan eduksi. Annan sinulle mahdollisuuden, anna sinäkin minulle.

Sydän täynnä rakkautta

- Minna -