Tänä aamuna eteeni tuli Satu Väisäsen kirjoittama teksti, Rakkauden taustalla alitajuiset kaavat, oletko rakastunut vai ripustautunut. Teksti kolahti ja herätti pintaan asioita mitä olen vuosien aikan todella paljon työstänyt.
Minulta kysytään usein, miten sinunlaisesi nainen ei ole löytänyt rakkautta? Mikä on minunlainen nainen ja tosiaan miksi? Minunlainen nainen on haavoittunut, tiettyjen tapahtumien ja kokemusten johdosta olen ollut rikki rakkauden edessä. Luottamus muihin ja rakkaus itseäkohtaan on ollut kadoksissa. Joten miten olisin kyennyt rakkautta muille jakamaan saatikka sitä pyyteettömästi itse vastaanottamaan. Niinkuin tekstissä kysytään, tuntuuko rakkaus raastavalta. Kyllä siltä se on tuntunut ja osittain siitä syystä olen valinnut olla yksin.
Vuosia asiaa työstäessäni olen onnekseni oivaltanut monta asiaa. Kriteerit ovat kaikonneet, nyt olen valmis antamaan erilaisille ihmisille mahdollisuuden. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja näin ollen olen myös valmis vastaanottamaan. En tarvitse toista tekemään minua onnelliseksi, vaan täydentämään hyvää oloani. En ripustaudu, vaan annan tilaa. Tilaa tarvitsen myös itse. En pelkää, jännitän kyllä, sillä jokainen ihminen on uusi matka toiseen ja toisiimme. Jokainen opettaa ja on juuri sen ajan läsnä kun on tarkoitus. En pysty muuttamaan ketään, eikä kukaan minua. Voi olla että toinen saa minut oivaltamaan ja näin ollen voin myös muuttua. Olen valmis avamaan sydämmeni, tosin uuden ihmisen edessä se tapahtuu hiljalleen, toivon että saan aikaa.
Olen heittäytynyt hetkiin, uskaltanut, antanut mahdollisuuksia, hypännyt tunteen vietäväksi, ollut järkevä ja silti olen edelleen yksin. Olen huomannut muutaman asian miehissä jotka eteeni ovat tulleet. He ovat joko juuri niitä ripustautuvia, he yrittävät hallita tai sitten he pelkäävät. Olen myös mestari löytämään naistenmiehiä, mutta onneksi heidät nykyään nopeasti tunnistan ja päästän menemään. Varatuttuihin en myöskään kajoa. Ripustautuvia en kestä ollenkaan, ahdistun. Minua ei myöskään tarvitse koko ajan opastaa ja neuvoa, olen kyllä valmis kehittymään tarvittaessa. Eikä minua tarvitse pelätä, en ole niin pelottava vaikka välillä kaikkea vakavaa vikerränkin. Silti huomaan kun jostain oikein kovasti tykkään, lähtee hän karkuun. Vaan en juokse enää perässä, ehkä paikka ja aika ei ollut sopiva. Jos meidät on tarkoitettu yhteen, tilaisuus tulee vielä. Onneksi minulla on poika jolle annan ja jolta saan suunnattomasti rakkautta. Jokaisellahan on oikeus myös romanttiseen rakkauteen, minullakin, vaikka sen välillä kyseenalaistankin.
Joten täällä huhuilee ihan tavallinen rakkauden kipeä Minna. Oletko luotettava, kunnioitat, hyväksyt, puhut ja pussaat. Tanssitaidot ja kyky hullutella katsotaan eduksi. Annan sinulle mahdollisuuden, anna sinäkin minulle.
Sydän täynnä rakkautta
- Minna -