keskiviikko 29. tammikuuta 2014

YHTEISET HETKET







Siinä se Muru koulun jälkeen huilii,
imee viimeiset valon säteet ja 

latautuu lukemaan.


Kone tietysti vieressä, kuinkas muuten.
Täytyy myöntää, 
 viereisellä sohvalla minun ja koneeni paikka.
Minäkin mokoma koukkuun jäänyt.
Toista se oli ennen.

No, onhan meidän arki paljon muutakin,
sitä normaalia arkea.
Tänään innostuimme yhdessä leipomaan.
Omenapaistosta ja siinä sivussa saimme
litran jätskiäkin hupenemaan. 

Voi meitä!

Tämä on meille sitä arjen luksusta,
kiireetöntä yhdessäoloa.
Aina ei ole ollut niin,
paljon on saanut Muru yksin kotona olla,
kun äidillä oli aina kiire töissä.
Onneksi se on mennyttä,  
nyt otamme kaiken irti hetkistämme,
onneksi niitä vielä on.

Nautinnollisia hetkiä keskiviikkoon!



- Minna ja Muru -









12 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitat teidän kotoisista hetkistä. Samanlaista koneiden kanssa touhuamista se taitaa nykyisin olla aika monella, mutta väliin mahtuu toki paljon muuta mukavaa. Molempi parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen niin onnellinen niistä. Paha mieli menneestä, joten nyt otetaan kaikki irti.
      Taitaa olla joka kodissa tosiaan, meillä koneet oli poissa niin pitkää, että vaikea tottua tähän tilanteeseen :D

      Poista
  2. Ihania kiireettömiä hetkiä teille sinne rannikolle <3

    VastaaPoista
  3. Näinhän se on. Montaa asiaa voi katua, muttei lastensa kanssa vietettyä aikaa. Ne ajat on niin nopeasti ohi, eikä niitä saa koskaan takaisin.

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirjoitus!
    Pienen vauvan äitinä itsellä on koko ajan mielessä tuo; milloin töihin, riittääkö rahat jos en mene, menetänkö jotain enemmän jos menen... No, IHAN vielä en mene :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna. Äitinä varmasti aina tuntee riittämättömyyttä. Rahalla ei tuota aikaa voi korvata, kadun itse niin kovasti, että ura ja raha oli etusijalla. Tosin varmasti voi löytää hyvän tasapainon työn ja kodin välillä. Nautinnollisia yhteisiä aikoja kotona <3

      Poista
  5. Yhteiset hetket on ihan parasta!!! Ikävä jo nyt vaikka lähtö vasta ensi viikkolla….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan parasta. Ne vähenevät ja vähenevät totuttava siihen on. Teillä iso askel edessä, kaipa siihenki tottuu tai on totuttava. Nuoret kasvaa ja heidän on aika mennä eteenpäin.

      Poista
  6. Voi, miten tuttua! Hyvässä ja pahassa.
    Löysin vihdoin kauniin blogisi ja jää ehdottomasti lukijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvässä ja pahassa ;) Tervetuloa lukijaksi, toivottavasti viihdyt seurassamme.

      Poista

Kiitos kommentistasi!