Hyytävä pyöräily uimakopille

Ulkona tuulee kovaa, pakkasta -7 astetta,  
arkoitus olisi lähteä vähän asioille.

Aloitan kierroksen aina uimakopilla käynnillä. 
Karvahattu vinossa pyöräilin poikani ihanalla Jopolla. 
Miten sen pyörän ajamisesta voikin tulla niin 
iloinen mieli tai sellainen,
 että tekisi mieli laulaa, la la laaaa 

tai ehkä sitä mielessäni teenkin.
 Taisin jo aikaisemmin suositella tuota Jopoa.

Uimakoppi alkoi häämöttää, 
ilma oli tosin vähän sumuinen vaiko tuulesta johtunut

 Meidän upea Hanko talvella, merikin alkaa jäätymään. 
Posket aivan punaisena, 
karvahattukin pitää laittaa kiinni leuan alle,
ettei lennä päästä.

Kuvaus on melkein mahdotonta, 
kun sormet jäätyy kameraan kiinni. 

Sitkeenä kohti määränpäätä, uimakoppia.

Vihdoinkin perillä, ihan jäässä, 
kyllä tuo pyöräily on kesällä paljon mukavampaa, 
mutta en ainakaa kaatunut enkä lentänyt pyllylleni. 
Yllättävän nopeasti meri jäätyy. 
Pitääköhän mennä hakkaamaan reikä jäähän??

Tuonne minä nyt pulahdan, 
harmi ettei ollut kuvaajaa mukana,
 niin näkisitte miten siellä urheasti uin 
tai pitäisikö sanoa räpiköin.

Meillä täällä Hangossa on ihanteellista, 
kun vain muutama rappunen veteen.

No, niin minä menen,
 lasken vedessä 1, 2,.....15 ja sitten ylös. 
Vähän juoksuaskelia sisälle, äkkiä ovi kiinni.

Mutta sitten kun hetken on kuivatellut, 
sitä ihanuuden tunnetta, 
koko kroppa on aivan tuli punainen ja 
mieli niin virkeä. Mikä lämmin olo onkaan, 
kun puen vaatteet päälle. 

Nyt ei ulkona viima enää tunnu miltään, 
hanskatkin voin ottaa pois kuvatessa. 
Pysähdyn pyörälläni ihailemaan puita, 
mitkä ovat saaneet valkoisen peitteen, 
juuri nyt elämä tuntuu niin murheettomalta ja rauhalliselta.

Nyt kaipaisin sitä parempaa kameraa, 
jotta saisin valokuvattua kunnolla kauniit puut

Luonto osakin olla kaunis, 
onneksi olen oppinut hieman hidastamaan elämääni
ja olen oppinut nauttimaan jokaisen hetken tuomasta iloista.

Kiireetöntä joulun alus aikaa muillekin ja 
tervetuloa vierailemaan Hangossa, 
lupaan viedä sinut uimaan.