Känkkäränkkäkin osaa olla kiitollinen

Tänään aamu alkoi Känkkäränkkänä, niin paljon epäselviä asioita, etten meinaa millään pysyä mukana. Täytyy toivoa, että pian jotain selviää ja pääsen ottamaan askelia kohti uutta. Enkä voi kieltää, etteikö siinä kiukuttelen keskellä käynyt mielessä jos jonkinlaista vaihtoehtoa, aina matkasta Tibuktuun käsien pystyyn nostamiseen. Tiedän joskus vaan pitää olla kärsivällinen, antaa asioille aikaa ja luottaa siihen että elämä kantaa. Aamulla vaan en olisi jaksanut olla kärsivällinen.

Ja loppujen lopuksi, asiat ovat todella hyvin. Tänäänkin on monta ihanaa asiaa mistä olla iloinen ja kiitollinen, kuten esim.

• yhteinen kahvitteluhetki Murun kanssa
• serkun tuomat auringonkukat olohuoneessa
• jääkaappi täynnä herkkuja
• oma rakas koti ja mikä parasta se on jopa siisti
• flunssakaan ei iskenyt

Vaikka päivä alkoikin ikävästi, nyt illansuussa istun tyytyväisenä sohvalla. Sade ropisee peltikattoon ja takassa palaa syksyn ensimmäinen pesällinen puita. Niin meinasi känkkäränkkä saada minut valtaansa, vaan nujersin sen, enkä antanut sen viedä minua mukanaan katkeruuteen ja epätoivoon. Miksi niin helposti annamme tunteen viedä ja hallita, kunpa sen osaisi pysäyttää ennekuin se on muuttunut valtavaksi säntäileväksi elefantiksi, mikä survoo kaiken alleen ja saa aikaan paljon ikävää.

Vielä lopuksi yhdyn Känkkäränkkä laulun sanoihin: kyllä kylässä voi käydä Känkkäränkkä kun on Känkkäränkkä päivä... mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä tule vain kerran viikossa...

- Minna -