Huikea viikko takana, niin paljon kaikkea kivaa. Poikani saapui hetkeksi Suomeen ja ehdimme tiistaina pikaisesti tavata Helsingissä. Torstaina hän kotiutui Hankoon ja tänään sanoimme eteisessä jälleen heipat. Eikä kyyneliltä tälläkään kerralla vältytty, vaikka tiedän nyt hän tulee jo 1,5 kuukauden päästä takaisin, joten lyhyt on enää aika minkä hän viettää Saksassa. Ehkei lähtöihin ikinä totu, ne on aina yhtä haikeita. Muistuu mieleen mummoni, joka aina rappusilla pyyhki silmäkulmaa auton lähtiessä pihasta. Äitinä sitä vaan taitaa joskus on vähän hassu.
Mukavaa sunnuntaita!
- Minna -
Ihana, että näitte kuitenkin ja saitte viettää aikaa <3
VastaaPoistaNiinpä jokainen hetki yhdessä on niin arvokas <3
PoistaEi totu, ei koskaan. Äidit ovat äitejä vaikka mikä olisi ja sille ei mitään voi. Se kuuluu äitiyteen. Itselläni on 9 lasta ja jokaista on ikävä kun eivät ole lähellä. Osa asuu omillaan ja heillä lapsia, joita tietysti on samalla tavalla ikävä, eli tuo kaikki vain kertaantuu. Mutta se on rikkautta ja suurinta sellaista!
VastaaPoista-Sari
Eikä varmaan ole tarkoituskaan tottua :D Äidit ovat äitejä ja hyvä todellakin niin, kiitos kommentistasi <3
Poista