sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Syvällisiä





                                                      Sarah L'Esperance via Georgie Stocks


Ajatus oli etten
tänään tänne
kirjoita.
Pelkäsin
että jos kirjoitan,
niin purkaudun 
oikein kunnolla.

Kävelin rannalla auringossa,
melkein 10 kilometriä,
niin ajatus muuttui.
En tiedä onko erityisesti 
juuri minun
ympärille kerääntynyt
ihmisiä,
jotka eivät näe mitään positiivista.
Yritän
kannustaa eteenpäin
ja muuttaa ajattelutapaa
ja asennetta.
Ymmärrän sen,
että kun on päähän potkittu
on sieltä vaikea nousta
ja muuttaa ajattelutapaa. 

negatiivinen 
kun miettii:
ei kuitenkaan käy niin
en onnistu
ei sitä ja ei tätä



Tai sitten eletään
itsesäälissä,
 eikä itsessä ole koskaan vikaa,
kaikki vika on aina toisissa.
Kun toisille tapahtuu vahinko,
juuri näitä itsesäälissä
olevia ihmisiä pitäisi sääliä,
vaikka kohteen pitäisi 
olla joku aivan toinen.


Minulla on pitkä pinna
ja 
jaksan kannustaa,
 jaksan kuunnella
jaksan olla mukana myötätunnossa,
jaksan vaikka itsellänikin voisi
olla joskus vaikeaa.


Kunpa moni ymmärtäisi,
kuinka helpolla,
oman ajatusmaailman
muuttamisella 
elämän laatu muuttuisi
katkeruudesta
onneksi.

13 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Oma ulospäin näkyvä vahvuutesi ja valo voi antaa singnaalin muille että päällesi voi kaataa kaiken loan. Voisko asiaa auttaa kieltäytymällä antamassa valittajalle tarttumapintaa? Vaihtamalla puheenaiheen tai kysymällä mitä on aikonut asialle tehdä? Kaatosäkkinä oleminen on tosi raskasta.
    T: EH

    VastaaPoista
  4. Varmasti on muutoksen aika käsillä, vie todella voimat.sitä vaan haluaa olla tukena, mutta jossain vaiheessa täytyy todeta että on tehnyt parhaansa.

    VastaaPoista
  5. Täällä toinen uusi bloggaaja ja lukijasi :).

    Kirjoitat todellakin asiaa.
    Itse olen herkästi samanlainen kuuntelija ja kannustaja, joka tuuppii muita eteenpäin, vaikka itselläkin voisi joskus olla asiat huonolla mallilla.

    Kotona olen kehitellyt sellaisen "säännön", että jos tekee mieli valittaa, ihan ensin pitää miettiä, voiko itse tehdä asialle jotain. Ja jos voi, niin sitten vaan tekee. Aika usein sitä huomaa, ettei enää olekaan, mistä valittaa :). Ja elämää ei kannattaisi haaskata negatiiviseen energiaan.

    Pahoittelut, kun tuli vähän pitkän puoleinen kommentti..
    Tervetuloa vastavierailulle koska tahansa :)

    VastaaPoista
  6. Tuo on niin totta, ja harmi kun ihminen jää elämään katkuruuden ja negatiivisuuden valtaan. Olen sitä mieltä että me jokainen teemme elämästämme juuri sellaisen kun haluamme ja syyllinen onnena tai onnettomuuteen ei ole muiden syy. Halit!

    VastaaPoista
  7. Ihana kuva ja teksti - kiitos :)

    VastaaPoista
  8. Ihanaa kun tänne on tullut näin paljon kommentteja. Annukka ei pitkä komentti haittaa, tuo onkin hyvä keino, kerron siitä tälle minun valittajalle. Käyn kurkkaamassa blogiasi. Pia ja Suvi kiitos. Kyllä juuri niin itse olemme vastuussa omasta elämästämme ja onnellisuudestamme.
    Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

    VastaaPoista
  9. Kiitos samoin sinulle :). Ja lämpimästi tervetuloa!

    VastaaPoista
  10. Tiedätkö - aivan kuin tilauksesta tämä teksti. Iso kiitos! Kylmät väreet meni, kun tuli kummallinen olo siitä miten ihmeellinen yhteensattuma mietteiden kanssa. Nimimerkillä järven jäällä eilen kävellyt ja juurikin näitä juttuja miettinyt.

    Välillä vain elämän ihanat asiat unohtuvat, ne kaikista tärkeimmät, ne kaikista arkisimmat. Ja juuri silloin pää ja ajatukset kääntyvät tuohon En pysty -asentoon.

    Pitäisi muistaa kaikki ne asiat johon pystyy, joita osaa, ja jotka ovat mahdollisia. Listata ne ylös kuukauden ajan ja huomata miten paljon jää näkemättä "minä pystyn siihen" -asioita siinä valituksen lomassa.

    Huh, tulipahan avauduttua, sait minut innostumaan. :) Paras postaus, jota olen tänä vuonna lukenut!

    VastaaPoista
  11. Ihanaa JuttaEmilia, että onnistuin juuri kirjoittamaan tuon, ehkä se oli tilaus sinulle ;) Kuinka se onkin niin että ne huonot asiat huomaa ja kaikki se hyvä jää huomaamatta monella. Olen niin iloinen kun sain sinut innostumaan, tämä on juuri sitä mitä haluan näillä kirjoituksillani saada aikaan. Isoooo kiitos sanoistasi JuttaEmilia

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!