Ajatus oli etten
tänään tänne
kirjoita.
Pelkäsin,
että jos kirjoitan,
niin purkaudun
oikein kunnolla.
Kävelin rannalla auringossa,
melkein 10 kilometriä,
niin ajatus muuttui.
En tiedä onko erityisesti
juuri minun
ympärille kerääntynyt
ihmisiä,
jotka eivät näe mitään positiivista.
Yritän
kannustaa eteenpäin
ja muuttaa ajattelutapaa
ja asennetta.
Ymmärrän sen,
että kun on päähän potkittu
on sieltä vaikea nousta
ja muuttaa ajattelutapaa.
negatiivinen
kun miettii:
ei kuitenkaan käy niin
en onnistu
ei sitä ja ei tätä
Tai sitten eletään
itsesäälissä,
eikä itsessä ole koskaan vikaa,
kaikki vika on aina toisissa.
Kun toisille tapahtuu vahinko,
juuri näitä itsesäälissä
olevia ihmisiä pitäisi sääliä,
vaikka kohteen pitäisi
olla joku aivan toinen.
Minulla on pitkä pinna
ja
jaksan kannustaa,
jaksan kuunnella
jaksan olla mukana myötätunnossa,
jaksan vaikka itsellänikin voisi
olla joskus vaikeaa.
Kunpa moni ymmärtäisi,
kuinka helpolla,
oman ajatusmaailman
oman ajatusmaailman
muuttamisella
elämän laatu muuttuisi
katkeruudesta
onneksi.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNiin totta, joka sana.
VastaaPoistaKiitos Rouva Kivitikka,
VastaaPoistaOma ulospäin näkyvä vahvuutesi ja valo voi antaa singnaalin muille että päällesi voi kaataa kaiken loan. Voisko asiaa auttaa kieltäytymällä antamassa valittajalle tarttumapintaa? Vaihtamalla puheenaiheen tai kysymällä mitä on aikonut asialle tehdä? Kaatosäkkinä oleminen on tosi raskasta.
VastaaPoistaT: EH
Varmasti on muutoksen aika käsillä, vie todella voimat.sitä vaan haluaa olla tukena, mutta jossain vaiheessa täytyy todeta että on tehnyt parhaansa.
VastaaPoistaTäällä toinen uusi bloggaaja ja lukijasi :).
VastaaPoistaKirjoitat todellakin asiaa.
Itse olen herkästi samanlainen kuuntelija ja kannustaja, joka tuuppii muita eteenpäin, vaikka itselläkin voisi joskus olla asiat huonolla mallilla.
Kotona olen kehitellyt sellaisen "säännön", että jos tekee mieli valittaa, ihan ensin pitää miettiä, voiko itse tehdä asialle jotain. Ja jos voi, niin sitten vaan tekee. Aika usein sitä huomaa, ettei enää olekaan, mistä valittaa :). Ja elämää ei kannattaisi haaskata negatiiviseen energiaan.
Pahoittelut, kun tuli vähän pitkän puoleinen kommentti..
Tervetuloa vastavierailulle koska tahansa :)
Tuo on niin totta, ja harmi kun ihminen jää elämään katkuruuden ja negatiivisuuden valtaan. Olen sitä mieltä että me jokainen teemme elämästämme juuri sellaisen kun haluamme ja syyllinen onnena tai onnettomuuteen ei ole muiden syy. Halit!
VastaaPoistaIhana kuva ja teksti - kiitos :)
VastaaPoistaIhanaa kun tänne on tullut näin paljon kommentteja. Annukka ei pitkä komentti haittaa, tuo onkin hyvä keino, kerron siitä tälle minun valittajalle. Käyn kurkkaamassa blogiasi. Pia ja Suvi kiitos. Kyllä juuri niin itse olemme vastuussa omasta elämästämme ja onnellisuudestamme.
VastaaPoistaIhanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Kiitos samoin sinulle :). Ja lämpimästi tervetuloa!
VastaaPoistaTiedätkö - aivan kuin tilauksesta tämä teksti. Iso kiitos! Kylmät väreet meni, kun tuli kummallinen olo siitä miten ihmeellinen yhteensattuma mietteiden kanssa. Nimimerkillä järven jäällä eilen kävellyt ja juurikin näitä juttuja miettinyt.
VastaaPoistaVälillä vain elämän ihanat asiat unohtuvat, ne kaikista tärkeimmät, ne kaikista arkisimmat. Ja juuri silloin pää ja ajatukset kääntyvät tuohon En pysty -asentoon.
Pitäisi muistaa kaikki ne asiat johon pystyy, joita osaa, ja jotka ovat mahdollisia. Listata ne ylös kuukauden ajan ja huomata miten paljon jää näkemättä "minä pystyn siihen" -asioita siinä valituksen lomassa.
Huh, tulipahan avauduttua, sait minut innostumaan. :) Paras postaus, jota olen tänä vuonna lukenut!
Ihanaa JuttaEmilia, että onnistuin juuri kirjoittamaan tuon, ehkä se oli tilaus sinulle ;) Kuinka se onkin niin että ne huonot asiat huomaa ja kaikki se hyvä jää huomaamatta monella. Olen niin iloinen kun sain sinut innostumaan, tämä on juuri sitä mitä haluan näillä kirjoituksillani saada aikaan. Isoooo kiitos sanoistasi JuttaEmilia
VastaaPoista