Talvisia jälkiä

 

Sain kuin sainkin itseni,

sunnuntaina ylös sohvalta.

Harmaa päivä, 

auringosta ei tietoakaan,

mutta kyllähän ulkoilu 

aina hyvää tekee.

Joten reippain mielin ylös ja ulos...

  

Hiljaista oli ulkona, 
 mihin kaikki ihmiset ovat menneet.
Kuinka tämäkin ranta on kesäisin elämää täynnä,
tyhjyyttä täynnä
on tammikuun sunnuntai-iltapäivänä.
Kävelen aivan yksin, 
todellakaan ketään ei näy,
oi yksi auto ajaa....

kyllä täällä jälkiä näkyy...
ainakin joku jossain vaiheessa kävellyt.
Muut on varmaan sohvalla peiton alla,
siellä minäkin kohta,
vähän vielä jatkaan matkaa...
Kyllä kelpaa asua täällä,
katsokaa miten upeiden pitsi huviloiden,
ympärillä voin tehdä arkisen kävelyni.    
Ei haittaa nuhruinen päivä,
kaunista on ympärilläni..
   

Meri jäätyy,
jokohan kohta pääsis jäälle,
vielä ei vähään aikaan uskalla.  

Miten luonto tekeekin omia taideteoksiaa,
minusta tuossa on hymyilevä naama. 
 

Jaa, kukahan meille on tullut ja 

tälläiset jäljet jättänyt.

Liekö seissyt kauankin paikoillaan,

toisaalta toinen jälki on 

menossa ja toinen tulossa.

Mielenkiintoista,

miten tämä on mahdollista....

Mukavaa alkanutta viikkoa!