Jos hulluttelisin

Vihdoin ja viimein olemme päässeet aloittamaan pojan huoneen remontin tai siis tässä vaiheessa teemme hurjaa huoneen tyhjennystä. Tämä vaihe kestänee vielä jonkin aikaa. Mielessä toki on jo huoneen uusi ilme ja mahdolliset hankinnat. Niinpä leikin hetken ajatuksella, jos pystyisin ostamaan mitä tahansa, niin nämä tuotteet ostaisin pojalleni Hulluilta Päiviltä: 

1. Louise Poulsenin Snowball on 18 -vuotiaan suuri unelma, toivon että jonain päivänä hän tuon valaisimen vielä saa.  2. String -hylly asetelmille ja kirjoille. 3. Jieldé Signal SI433 lukuvaloksi. 4. Everyday Design Porvoo pöytä,  yöpöydäksi. 5. Cuero Pampa Mariposa lepakkotuoli lukuhetkiin. 

siis jos....

nyt takaisin tyhjentämään, 

kivaa keskiviikkoa!

- Minna -

Kylässä

Kyl mää oon vähän hassu, ei voi kuin jälkeenpäin nauraa itselleen. Perjantai aamuna istahdin junaan kädet täristen ja tutisten. Niin jännitin vanhan ystävän tapaamista ja miten turhaan. Kaikki oli ennallaan ja jatkoimme siitä mihin 25 vuotta sitten jäimme. Olipa ihanaa olla kylässä kodissa mikä oli niin täynnä elämää. Nuoret ystävineen, vanhemmat vieraineen kaikki sulassa sovussa keskenään. Koti oli täynnä lämpöä ja rakkautta. 

Erkkerin nojatuoleissa turisimme. Taisinpa juuri pari postausta sitten mainita jotain sinisistä yksityiskohdista, tässäpä kodissa niitä olikin jo. Ihailin niin noita vanhoja pulloja ikkunan edessä.

Talon isäntä oli emännän pyynnöstä tehnyt tarpeeksi suuren ruokapöydän, jotta olisi tilaa monelle ruokailijalle ja hänen kauniille kattauksille. Olipa isäntä myös painanut lamppujen tekstit. Tässä kodissa todella puuhastellaan, toteutetaan unelmia ja nautitaan elämästä. Kiitos, että sain vierailla ja jakaa kuvat kauniista kodistanne, kohta nähdään uudestaan.

- Minna -

Kohtaamisia

Pyörän parkkeeraan tänään juna-asemalla ja lähden tapaamaan työkaveriani vuodelta 1990. Kesällä piknillä ollessani kuulin että joku huutaa nimeäni, miten ihana yllätys olikaan tuon vanhan tutun kohtaaminen ja että hän vielä tunnisti minut. Puhuttavaa varmasti riittää, niin paljon on viime näkemisen jälkeen tapahtunut.  Voin vain todeta, todellinen ystävyys on ikuista, se ei koskaan häviä, vaikka välissä olisi kuinka monta kymmentä vuotta. Onneksi löysin kadonneen ystävän.

Oikein rentoa viikonloppua!

- Minna -


kuva Domenico Di Carlo ja lainattu täältä.