Kun jokunen päivä sitten päätin sateessa metsään lähteä,
metsästämään mäntymetsästä kuusta.
Pitkään kierisin ja kiersin, ei meninannut löytyä,
kunnes ollessani täysin litimärkä, olin jo menettää toivoni.
Siinä ison uljaan koivun juurella, ison ja mahtavan varjossa,
tämä pienen pieni kuusi sinnitteli.
Siitä sen poimin ja nyt saa loistaa meillä aito paikalla.
Vähän sitä muotoiltuani, kelpuutin maljakkoon tai
oikeastaan mustaan öljypulloon.
Tämä kohta olohuoneessamme on suoraan sohvalta katsottuna.
Se on monta monta vuotta etsinyt asukkiaan,
kunnes siihen tuon armeijan vanhan säilytyslaatikon tajusin laittaa.
Nyt siihen tulee tehtyä asetelmia ja jotenkin tuntuu,
että kaikki sopii siihen.
Yritän myös saada katseet siihen, koska en takastamme tykkää.
Kunpa sille voisi jotain tehdä, tietääkö kukaan keinoja?
Näkymä sohvalta on myös keittiön ruokapöytään.
Oi ja tykkään tuosta meidän matosta,
siitä ainoasta mitä meillä on.
Joskus pienestä, varjossa olleesta,
voikin tulla upea oikeassa ympäristössä!
- Minna -