Uskalsin

 Ensimmäinen näyttelyni USKALLAN on tarina, siitä mitä minulle tapahtui kun uskalsin päästää irti pelosta, pelosta maalata. Tämän näyttelyn tarkoituksena on rohkaista minua vielä lisää olemaan oma itseni, tekemään omanlaisia asioita, omalla tavallani. Pikkutyttönä en osannut harrastaa mitään, en uskaltanut aloittaa tai kun aloitin niin lopetin. Pelotti etten ole hyvä, ja siksi lopettaminen oli helpompaa, kuin kohdata oma epävarmuus. En pitänyt itseäni myöskään millään tavalla luovana. Pelolla on kyllä valtava voima, miten se  estääkään meitä tekemästä asioita.

Kasvoin, kipuilin, uuvuin ja romahdin. Masennuin, lottovoitto minulle, sillä siitä alkoi kasvutarinani. Muistan hyvin kuinka terapeuttini Aijan kanssa pohdimme, että maalaaminen voisi olla minulle hyvä keino ilmaista itseäni.  Tunne maalaamisesta pysyi vahvana, maalata vieläpä isosti, käsillä ehkä jopa koko kropalla. 

Tänään toukokuussa 2025, noin 10 vuotta oivaltamisesta, olen maalannut vasta reilut 4 kuukautta, maalannut lähes joka päivä. Eikä todellakaan ole ollut helppoa, valtavia tunnemyrskyjä, luovuttaminen on ollut hyvin lähellä. Taulu kerrallaan opettelen, että riittää että olen itse tyytyväinen. 

Nautin, heittäydyn, ainakin aika ajoin. Miten se voi olla niin vaikeaa vaan antaa mennä? Tiesin, että en ole maisemien maalaaja, olen aina pitänyt abstraktista taiteesta, tykkään väreistä ja muodoista, se on minun juttu. 

Usein näen tauluissani jotain, kaikki eivät näe sitä, eikä tarvitsekkaan nähdä. Tauluissani on herkkyyttä, kerroksia ja hiljaisia huutoja. Abstrakti taide puhuu, kun sanat loppuvat. Monta kerrosta, tummia ja kirkkaita värejä peitettynä herkkyydellä. Siellä ne matkaa mukana, ne vanhat kerrokset, nekin kuuluvat elämään. Tauluissani ei ole paljon kontrastia, niissä on myös vain muutamaa väriä kerralla, se olen minä, ainakin juuri nyt. Pinkkiä, sitä minunkin on vaikea ymmärtää, mutta.. siitä on tullut voimavärini, joten sitä on tauluissani paljon, siis ainakin näissä tauluissa.

Toivon, että pysähdyt hetkeksi, anna taululleni mahdollisuus, sillä kun pysähtyy saattaa löytää ympäriltään jotain uutta jännää. Ehkä tunnet jotain tai ajatus herää, ehkä taulustani, ehkä jostain muusta mitä juuri tässä hetkessä on. Toivon, että pääset teoksieni herkkyyden avulla irtautumaan hetkeksi maailman kovuudesta. ,

Toivon, myös että tarinani rohkaisee muitakin aloittamaan, ei tarvitse osata, anna palaa, sillä me kaikki olemme luovia omalla tavallamme. Joten uskalla sinäkin.... 

Haluan kiittää rakasta poikaani, jonka taidematkaa olen saanut läheltä seurata, hänen kauttaan olen usein miettinyt, voisinko minäkin olla luova. Lapsemme ovat kyllä niitä parhaita opettajia. Kiitos Eddi esimerkistä ja kannustuksesta. Kiitos rakas Kim kun rohkaisit minua, ilman sinua olisin luovuttanut. En myöskään olisi tässä tilanteessa ilman  terapeuttini Aijaa, ikuisesti kiitollinen hänelle upeista vuosista,  Kiitos Elina että annoit tämän mahdollisuuden vasta-alkajalle ja kiitos myös kaikki te, jotka olette hyvin kriittisiä taiteeseeni, sekin kannustaa ja opettaa.

Tästä se minun taidematka nyt alkaa.... jeee minä USKALSIN!!!!

- Minna -

Instassa voitte seurata taidematkaani

artharmonybyminna

Taidetta kotona

 

Meillä on kotona mennyt yläkerta uusiksi taideharrastuksen myötä. Tarvitsin työtilan, aula olisi ollut hyvä, mutta siinä ei ole ikkuna. Joten tein siitä meille makuuhuoneen ja makuuhuoneesta tuli minun ateljee. Tässä kuva aulasta, oma taulu on kyllä jännä elementti, ei sitä ihan vieläkään usko todeksi. Aulaa koristaa myös rakkaani suvussa kulkenut upea divaani, mikä entisöitiin täysin Verhooomo Veluurin toimesta. Todella taidokasta ammattitaitoa, voin lämpimästi suositella.

Taulujani voitte käydä katsomassa 5.6. alkaen Elli & tytöt liikkeessä, siellä on ensimmäinen taidenäyttelyni Uskallan. Se on minulle erittäin tärkeä, sillä ylitän kaikki pelkoni ja otan ison askeleen kohti rohkeutta, tervetuloa näyttelyyni. Abstrakti taide puhuu, kun sanat loppuvat. Tauluissani on herkkyyttä, kerroksia ja hiljaisia huutoja.

- Minna -

Vihdoin uskalsin tarttua pensseliin

 

                             

Eteenpäin - luottaen tulevaan. Positiivisen ajatuksen voima, kantaa elämää.

Elämä on kyllä ihmeellistä, se kuinka se tuo aina eteen uusia asioita. ja se miksi juuri tietyllä hetkellä uskaltaa ryhtyä johonkin. Muistan 15 vuotta sitten terapiassa sanoneeni, että haluaisin aloittaa maalaamisen ja että minun pitäisi maalata isosti ja käyttää maalaamiseen koko kroppaa. Tuo ajatus on pyörinyt päässäni siitä asti, mutta vasta tammikuussa tartuin tuumasta toimeen ja menin maalauskurssille ja siitähän se sitten lähti.

Kahden kerroksen väkeä

En osaa piirtää, se on ehkä ollut itselleni yksi este, etten ole aiemmin uskaltautunut. Tykkään väreistä ja muodoista, mutta eihän se nyt riitä maalaamiseen. Vaan tiedättekö mitä, kyllähän se riittää. Eihän siihen tarvita kuin innostus ja halu maalata, sillä jokainenhan saa maalata juuri sellaisia tauluja kuin haluaa. Ja niinhän minä nyt maalaan, jostain luin että alkajan olisi hyvä maalata taulu päivässä. No, ihan en siihen kykene, mutta melkein. Maalaan intuitiivisesti, ilman suunnitelmaa, heittäydyn maalaamaan ja yritän päästää täysin irti. Se sitten onkin se vaikein asia, päästää irti. Päästää irti siitä, että joku pitäisi näyttää joltain, päästää irti siitä, että teen jotain mitä kuvittelen, että minun pitäisi tehdä, päästää irti kaikesta ja vaan antaa mennä. Joka kerta kun uskallan sen tehdä, olen tauluun tyytyväinen ja se että itse olen tyytyväinen onkin se tärkein asia. Välillä itken, välillä nauran ja mikä parasta nautin suunnattomasti.

Piiloudun, antakaa minun olla

Minä usein näen tauluissa jotain, sitä ei todellakaan välttämättä muut näe. Tämä maalaus matka taitaa ollakin matka itseeni, omaan vapautumiseen ja luovuuden vapaaksi päästämiseen. Olen niin kiitollinen siitä, että olen aloittanut tämän taidematkani. Joten tässä muutama kuva tauluistani, pinkistä on tullut voimavärini, joten siksi sitä on useassa taulussa. Olen yrittänyt maalata keltaisita, ei onnistu, sinistä ei, punainenkaan ei toimi... joten maalaan pinkillä ja vihreällä, juuri nyt. Ehkä ensi kuussa toiset värit.

Harmoniaa, saan olla juuri tällainen, kuin olen

Matkaani pääset seuraamaan Instassa 

my_art_harmony

(Tuota nimeä vielä mietin, joten se saattaa muuttua. )

Joku tykkää tauluistani, joku ei, minä tykkään ja se on tärkeintä. 

Otan kyllä mielelläni vastaan rakentavaa palautetta.

- Minna -