torstai 26. maaliskuuta 2015

Olohuoneen pöydän tarina






Olohuoneen pöytänä meillä toimii kaksi vanhaa puulaatikkoa. Ne reilu kymmenen vuotta sitten kaatopaikalta kotiin kantoi poikani. Paikallinen dynamiittitehdas oli vienyt sinne näitä valtavat määrät tuhottavaksi. Laatikot asettuivat silloin kompostin viereen säilytyslaatikoiksi, kunnes toissa kesänä meinasin pistää polttopuiksi. 

Tarvitsin pergolaan pöydän, joten ennenkuin tartuin kirveeseen, keksin kokeilla toimisivatko nämä pöytänä ja nehän toimivat. Aika oli tehnyt tehtävänsä ja ulkoilma muokannut pinnan upean harmaaksi. Syksyllä laatikot siirtyivät sisälle aitiopaikalle olohuoneeseen, sohvapöydäksi. Onneksi poikani näki aikoinaan näiden laatikoiden mahdollisuuden, minulla se kesti paljon pidempään. Tässä todiste siitä, että esine mikä ei pihan perällä näyttänyt miltään, on taas oikeassa ympäristössä upea.


- Minna -




12 kommenttia:

  1. Nämä ovat niin kauniiksi harmaantuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, mutta meni siihen aikaa. Taisi olla hyvä että olivat jemmassa, etten aiemmin keksinyt pistää palasiksi.

      Poista
  2. Aivan upea sohvapöydäksi. Pidän todella paljon harmaantuneesta puusta, siinä vaan on semmosta ihanaa tunnelmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään kans kovasti :D Siinä on tunnelmaa, ajan patinaa. Sääli ettei tuota saa maalipurkista ;D

      Poista
  3. Ihan älyttömän kauniilta näyttää! (Minäkin haluan..) Ja kaunis kuva ♥

    VastaaPoista
  4. Onpa ihanan erilainen pöytä jolla on hieno tarina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöydästä todellakin saan kiittää poikaani <3 Joskus asioita täytyy katsoa uudella silmällä ja sattumalta jostain voin tulla todella ihana juttu :D

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Vähän lahonneetkin ovat, mutta onneksi pelastin sisälle ajoissa :D

      Poista
  6. Todella kauniit! Tuo on niin totta, että "roskaksi" luokiteltu voi oikeassa ympäristössä nousta tähdeksi :). Ajan kuluessa syntynyt harmaa puupatina on jotenkin rauhoittava sävy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se minua kiehtookin, tehdä roskista aarteita :D Niin tuon ajan patinan kun saisi jollain tavalla tehtyä, mutta sitä kun ei synny kuin ajan kanssa. Valitettavasti maalipurkista sitä ei löydä. Mukavaa perjantaita!

      Poista

Kiitos kommentistasi!