Kahden kesken

Syksyinen Hanko,

aurinko paistoi, tyyni,

kaikki kesäinen kohina poissa.

Ihanan rauhallista!

Ihan saatiin olla kahden kahvilla. 

Murulla rankka koeviikko takana,

hetkeksi hellitti,

rannalle rentoutumaan.

Äiti uimaan ja Muru kuvamaan.

Kaikki postauksen kuvat ovat hänen.

Olen monesti täällä miettinyt,

mihin teinin askeleet vievät,

minkälainen on tie teinin kulkea.

Monta on rappua edessä,

monta kynnystä ylitettävänä,

monta oppia opittavana.

Toivon, että en kahlitsisi,

osaan päästää irti ja antaa mennä.

Äidillä aina kivi sydämmellä!

Lentää poikanen pesästään,

kantaa siveet lennollaan.

Luottaa tulevaan ja 

uskaltaa yrittää.

Kantaa oman kortensa kekoon.

Luo omat kivijalkansa ja 

asettaa omat tavoitteet,

pitää niistä kiinni ja 

uskaltaa yrittää.

Tälläistä ajattelee äiti tää,

nyt jo kokee ikävää.

Eihän se Muru mihinkään häviä,

aika on aikanaan 

astua omaan elämään!

Aion nauttia täysillä
jokaisesta yhteisestä hetkestä!

Sunnuntain syvällisin

- Minna -