sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kahden kesken



Syksyinen Hanko,
aurinko paistoi, tyyni,
kaikki kesäinen kohina poissa.
Ihanan rauhallista!
Ihan saatiin olla kahden kahvilla. 

Murulla rankka koeviikko takana,
hetkeksi hellitti,
rannalle rentoutumaan.
Äiti uimaan ja Muru kuvamaan.
Kaikki postauksen kuvat ovat hänen.








Olen monesti täällä miettinyt,
mihin teinin askeleet vievät,
minkälainen on tie teinin kulkea.


Monta on rappua edessä,
monta kynnystä ylitettävänä,
monta oppia opittavana.



Toivon, että en kahlitsisi,
osaan päästää irti ja antaa mennä.





Äidillä aina kivi sydämmellä!





Lentää poikanen pesästään,
kantaa siveet lennollaan.
Luottaa tulevaan ja 
uskaltaa yrittää.



Kantaa oman kortensa kekoon.




Luo omat kivijalkansa ja 
asettaa omat tavoitteet,
pitää niistä kiinni ja 
uskaltaa yrittää.



Tälläistä ajattelee äiti tää,
nyt jo kokee ikävää.
Eihän se Muru mihinkään häviä,
aika on aikanaan 
astua omaan elämään!

Aion nauttia täysillä
jokaisesta yhteisestä hetkestä!

Sunnuntain syvällisin

- Minna -

15 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus ja niin tuttuja ajatuksia.

    Murulle terkkuja, upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varmasti näitä käydään läpi jokaisessa teiniperheessä, aika ajoin iskee kovasti meillä mieleen :)
      Kerron Murulle terkkuja, kunhan teini herää ;)

      Poista
  2. Näin se on.. Voimatsempit ja kasvatusviisautta meille äideille <3

    VastaaPoista
  3. Samoja mietteitä varmaan kaikilla meillä teinien äideillä... Voimia sinulle ja kuulaita syyspäiviä sinne rannikolle.
    Ihania kuvia tuo sinun taiteellinen poikasi on ottanut:)

    Terkuin, Frida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti moni teinin äiti voi samaistua. Pergola on puretty, nyh nyh, joten syyspäivä siivouksen merkeissä. Kerron Murulle terveisiä :)

      Poista
  4. Ajatuksia herättävä teksti ja kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kerron Murulle terveisä :) teinit herättävät ajatuksia, muutoksia kun tapahtuu koko ajan.

      Poista
  5. Ajatuksia herättävä teksti ja kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  6. Vähän vaikuttais siltä, että sun pitäis tosiaan opetella päästämään irti. On molempien (erityisesti nuoren pojan) etu, vaikka jokaiselle äidille koville ottaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olen päästänytkin hurjasti! En todellakaan halua että teini jää minuun kiinni tai minä häneen. Muru on onneksi itsenäinen nuori :) kunhan äiti täällä tunteitaan aina purkaa <3

      Poista
  7. Niin tuttua... Ajatuksiin tulee useasti milloin pitäisi ohjata ja auttaa & milloin taasen antaa nuoren itse kokea... Joskus erehdyksenkin kautta, vaikka se vähän kirpaisee meitä kaikkia;-) Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teinien pitää omat erehdyksensä tehdä, niistä sitä oppii. Oikeassaa suhteessa opastusta ja oikeassa suhteessa antaa heidän mennä ja tehdä. Hehän tietävät, että vanhempiin voi aina luottaa ja tukeutua. Kerron Murulle terveisiä kuvista!

      Poista
  8. Kaunis teksti!

    Mula samoja mietteitä vaikkakin neiti täyttää 10 päivän päästä kuusi :) hih!!

    Kaunista viikkoa.

    -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän näitä mietteitä tule koko ajan :) Olettehan tekin kohta yhden kynnyksen edessä, koulutie lähestyy ja se on iso irtautuminen.

      Kaunista viikkoa myös sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!