Piha kaipuuta

Odotan niin kevättä, jotta pääsen taas 

pihalle tonkimaan. 

Voi melkein sanoa, että muutamme pihalle kesäksi.

Pihamme ei ole iso, mutta  juuri sopiva,

ettei sen hoidosta tule stressiä.

Hups miten syksyllä onkin porttiin

jäänyt kukat kuihtumaan??

Pioni on yksi lempikukistani.

Tässä kesäinen kuva pihaltani.

Nurmikon muutin terassiksi,

mitä ympäröi kukkapenkit.

Se on osoittautunut, todella hyväksi ratkaisuksi.

Mikä onkaan ihanampaa, kuin villasukat jalassa

tepastella pihalla kahvimuki kädessä.

Omenapuuni kukkii koko kesän,

lumikärhö on valannut koko

puun ja hurmaa kukinnallaan.

Tässä hieman esimakua pihastani,

minne blogini varmasti siirtyy keväällä. 

Oi kuinka odotan pihalle pääsy,

sormet syyhyää.

Haleja

- Neiti Harmoniaa - 

  

Olen vihreä, mutta kuitenkin......

 

Eilen otin itseäni niskasta kiinni,

tulevaisuuden eteen on 

tehtävä töitä.

Niinpä pistin pyörät pyörimään ja 

tänään olen menossa ystäväni luo katsomaan

olisiko minusta apua sisustusideoissa ja 

neljä muuta ystävää odottaa myös käyntiäni.

    

 

Olen hyvin vihreä tälläisessä,

mutta kokeiltava on, sitten tiedän mitä pitää

vielä asian eteen tehdä.

Minullahan ei ole mitään koulutusta,

mutta kaipa tämä sisustaminen on ollut harrastus

koko ikäni. Katsotaan mihin se riittää.

  

Joten ei muuta kuin nokka kohti  

uusia tuulia,

 täytyy antaa nyt mahdollisuus kokeilulle,

sittenpähän ainakin tietää meneekö

sormi suuhun vai mitä tapahtuu.

Jännittää, 
mutta se kai ihan normaalia 

Mukavaa uutta viikkoa!

- Neiti Harmoniaa -  

kuva 1  https://pinterest.com/VintageBrocante/decorative-glass/

kuva 2 https://pinterest.com/eatsleepwear/living-space/

kuva 3 https://pinterest.com/thegumguy/pinfinity-ii-a-sequel-of-repins-marked-with-reknow/

Potku pepulle!

 

Ei sitä aina osaa selittää näitä elämän mutkia, 

koukeroita ja kohtaamisia.

Miten ihaniin ihmisiin olenkin saanut blogien

kautta tutustua ja kuin tilauksesta

uusi ystäväni antoi minulle

potkun pepulle.

  

Vaikka kuinka yrittää muuta,

välillä iskee epätoivo, menettää uskon itseensä tai
epäilee omia kykyjään tai taitojaan.

Niin tarvitaan ihminen joka sanoo suoraan

ja pistää ojennukseen.

Miksi se on näin?
Mihin häviää se lapsen mielinen into ja toivo?

Miksi ei voi luottaa intuitioon?

Omiin vaistoihin?

Tarvitaan joku joka saa sitten aikaan

vauhtia ja tekemistä.

Luulin jo muuttaneeni ajatusmaailmaa uudeksi,

mutta kyllä se vanha aina pistää vielä esiin.

On se vaan niin sitkeessä.

sattumaa, 

että yhtä äkkiä löytää ystävän

jolla onkin niiin paljon yhteistä ja 

että juuri hän on se joka saa aikaan

suuren aloittamisen???

Niitä uskomattomia sattumia????

If you keep on believing

the dreams that you wish

will come tru 

Haleja

- Neiti Harmoniaa -